Kuivastu ja munakivitee

8.7. klo 7.00 irtosivat Tallun köydet Haapsalun satamassa. Ajettiin moottorilla vastatuuleen. Luoviminen ei tuntunut järkevältä. Matka joutuu nopeammin suorinta reittiä koneella. 30 mailin matka tehtiin kuudessa tunnissa. Perillä Kuivastussa olimme klo 13 aikoihin.

Kuivastu on pari vuotta vanha vierassatama hyvine palveluineen. Kuivastun satamaan kulkee autolautta Virtsusta ja liikenne on vilkasta. Kuressaareen menevä liikenne kulkee Kuivastun kautta. Alkuun ajattelin, että taitaa olla rauhaton paikka. Tuli mieleen Hailuodon Huikun lauttaranta, jossa käy sellainen härdelli ja kolina lautan kulkiessa, että siellä on todella mahdotonta nukkua. Huoli oli turha. Lauttaliikenne ei mitenkään häirinnyt vierassatamassa oloa.

Tuuli yltyi iltaa kohden. Satama alkoi täyttyä ripeään tahtiin, niin kuin aina, kun kovia tuulia on tulossa. Tuulen voimistuessa alkoi satamassa näkyä vauhtia ja vaaratilanteita. Pari isoa saksalaista purjevenettä oli kylkikiinnityksellä aallonmurtajan laiturissa. Mereltä tuli 50 jalkainen sininen Ad Hoc niminen vene, joka oli pyrkimässä toisen saksalaisen veneen kyljelle. Vene peruutti ja jostain syystä veneen kapteeni lisäsi tehoja niin, että vene peruutti täyttä vauhtia toisen saksalaisen kylkeen. 

Kuului kamala ääni. Niskakarvat nousivat pystyyn, sen verran siinä säikähti. Auttajia alkoi nousta kuin sieniä sateella veneiden sprayhoodien alta ja Ad Hoc autettiin toisen veneen kylkeen kiinni. Sen jälkeen alkoi armoton vaurioiden tarkastelu. Roikuttiin veneitten reunoilta ja siliteltiin kylkiä, josko sieltä löytyisi koloja. Loppujen lopuksi molempien veneiden miehistöt istuivat lasi kourassa sovintoa tekemässä toisen veneen sitloodassa. Ilmeisesti sopu löytyi. Ainakin satama rauhoittui.

Täälläkin oli sauna, mikä oli pelastus minulle. Pääsin välillä lämmittelemään saunaan. Sain neljännen kerran käydä kylmässä suihkussa tällä reissulla. Viron vierasvenesatamissa on aivan liian pienet lämminvesivaraajat. Lämmin vesi ei riitä täydessä satamassa kaikille.

Kävimme iltakävelyllä katselemassa ympäristöä ja löysimme satamasta noin kilometrin päästä infotaulun, jossa kerrottiin munakiviteestä eli mukulakivitiestä, joka on rakennettu ennen ensimmäistä maailman sotaa tykkien kuljettamista varten. Se oli yksi osa Pietarin puolustusta. Tie on kolme kilometriä pitkä ja 8 metriä leveä. Tie oli rakennettu aikanaan paikallisten voimin ja täytyy kyllä sanoa, että hyvää työtä ovat tehneet. Tie oli uskomattoman tasainen ja reunakiveys lähes viivasuora. Tie on edelleen käytössä. Kuvan olen lainannut Eestin muinaismuistosivulta. Meidän kaikki alkumatkan kuvat menivät merenpohjaan Hällevikin satamassa.

Satamassa ehdimme vielä seurailemaan saapuvia veneitä. Aallonmurtajan takaa tuli tutun näköinen vene. Helsinkiläinen s/y Beba saapui satamaan. Olemme tavanneet miehistön edellisellä matkalla Kalmarissa. Olimme vierekkäin samassa laiturissa. Se on harvinaista, koska Degerö 35 veneitä on tehty vain 27 venettä ja suomessa on vain muutamia.  Beban kippari kertoi, että he tulivat Ruhnun saarelta. Olivat olleet Kuivastussa muutamaa päivää aikaisemmin. Eihän se sitten mikään ihme ollut, että satamakapteeni kysyi meiltä rantautuessamme, että olimmeko olleet aikaisemmin satamassa.

Seuraavana päivänä oli tuulta 12–14 m/s ja vastaisesta. Jäimme odottelemaan tuulen kääntymistä. Olikin sopiva ilma veneen siivoukseen.