Mieli maassa Hällevikissä

21.7. aamulla lähdimme Karlskronasta klo 7.50. Oli mukava ajella historiallisten sotilasvarustusten ohitse aurinkoiselle merelle. Tuulta oli viitisen metriä sekunnissa. Päästiin mukavasti seeleillä. Perillä Hällevikissä olimme kolmen jälkeen iltapäivällä.

Heti kun olimme saaneet rantautumismanööverit tehtyä, menimme etsimään satamakonttoria. Toimistoa ei ollut. Satamamaksu maksettiin automaatilla. Maksoimme yhdestä yöstä 180 kruunua. Toimiston vieressä oli kauppa, josta sai kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kauppa oli rauta-, venetarvike-, puutarha-ja ruokakauppa.

 

Sisällä kaupassa meille tuli yllättäviä tarpeita kuten venelakanat, minulle puuttuvat kumisaappaat ja uudet lepuuttajan nyörit. Palasimme veneelle kädet täynnä tavaraa. Vene oli hieman kaukana laiturista, siksi annoin Pekalle tavarat käsistäni ennen kuin nousin veneeseen. Otin tavarat vastaan, mutta Pekka ei suostunut antamaan kumisaappaita ja kameraa, vaan sanoi, että kyllä nämä menee. Kumisaappaat roikkuivat Pekan sormien ympärillä kiinnitysnaruilla ja samassa nipussa oli myös kamera.

Kun veneessä kysyin missä kamera on, sitä ei enää ollut missään. Se oli pudonnut mereen. Siellä se on nyt Hällevikin satama-altaan pohjassa. Täytyy tunnustaa, että tuli sanottua muutama iso sana itsepäisistä miehistä, jotka eivät muka tarvitse apua. Olisi nyt antanut minulle ne tavarat, niin tätäkään ei olisi sattunut.

Ei se kamera harmittanut, mutta koko alkumatkan kuvat menivät siinä samassa rytäkässä. Siinä sitä istuttiin hiljaa mieli mustana, eikä kumpikaan oikein tiennyt miten tästä pettymyksestä selvitään. Toisaalta ei tämä maailmanloppu ollut eikä ihmishenkiä ole menetetty. Pahempaakin sattuu ja tapahtuu.

Päätimme käydä kävelemässä ja tutustumassa ympäristöön. Jospa se auttaisi. Kävimme kiertämässä kirkon kautta rantaan. Ihastelimme talojen kukkaistutuksia ja todettiin miten erilainen metsä täällä näin etelässä on. Savustamon kulmalla yritettiin ostaa kalaa, mutta liike oli jo suljettu.

Ja kyllähän liikkuminen vähän helpotti. Ruoan ja suihkun jälkeen olo tuntui jo paljon paremmalta. Päätimme katsoa seuraavista satamista, jos sieltä onnistuisimme hankkimaan uuden kameran. Onneksi olin ottanut iPadilla muutamia kuvia, joten blogiin saadaan muutama kuva muistikuvien lisäksi.