Syntymäpäivä Karlskronassa

17.7. kännykkäherätys oli klo 6.30. Pekka pomppasi kellon soitua sängystä, kuin pantteri pitkällä loikalla. Laittoi puuroveden kiehumaan ja teki muita aamutouhuja, kunnes huomasi, että oli herännyt tuntia liian aikaisin. Minä tuskin huomasin muuta kuin sen pomppauksen ja sitten sen, että Pekka palasi sänkyyn jatkamaan unia sanoen, että väärä hälytys. Kännykkä oli vielä Suomen ajassa. Tunnin päästä otimme saman uusiksi.

Puuron ja kahvin jälkeen lähdimme satamasta klo 7.55. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Tuulta ei juuri ollut ja ajoimme moottorilla. Lisävauhtia otettiin purjeella. Meillä on tavoite, että matkaa tehdään noin 5 solmun vauhdilla. Jos purjeet eivät riitä, niin sitten otetaan konevoimia apuun.

Perillä Karlskronassa olimme klo 15.15. Satama on aivan uusi. Satamakonttori ja palvelurakennus olivat erikseen. Rakennukset kiilsivät uutuuttaan. Vessat, suihkut ja sauna olivat siistit ja vettä sai ilman erillistä maksua. Pesukoneita oli kolme ja jokaiselle koneelle oma kuivausrumpu. Ne kuuluivat satamamaksun hintaan, joka oli 220 kruunua.

Lähdimme, kuten aina satamaan tullessa, maidon ostoon. Lähin kauppa oli noin kilometrin päässä Åhlens tavaratalon yhteydessä. Valikoimaa löytyi pitkästä aikaa kunnolla. Oli hieno ilma ja innostuimme kiertelemään kaupunkia muutenkin. Karlskrona on kuuluisa useista Unescon maailman perintökohteista. Se selvisi tällä reissulla.

Ensimmäinen oli keskustassa Suurtori. Torin laidalla oli upea Fredrikskyrkan, joka oli rakennettu 1720 tai päätetty rakentaa jo 1697, mutta rahapula ja sodat olivat hidastaneet rakentamista. Se oli hieno barokkikirkko. Torin toisella laidalla oli Trefaldigshetskyrkan (The Trinity Church), jota sanotaan saksalaiseksi kirkoksi. Mahtava kupoli oli todella hieno sisäpuolelta. Katto oli puuta ja se oli maalattu näyttämään kolmiulotteiselta. 

Kirkkokierroksemme jatkui kohti keltaista kellotornia, joka ei ollutkaan kirkko vaan Amiraliteetin kellotorni. Kävelimme kellotornilta kohti rantaa, josta löytyi Amiraliteetin puukirkko. Kirkon edessä portaiden juuressa on vaivaisukko Rosenbom. Emme oikein ymmärtäneet mikä siinä oli niin kuuluisaa, mutta turistit kävivät ottamassa selfiekuvia tämän vaivaisukon vierellä. Parhaat ajoivat autolla tuhatta ja sataa ukon viereen ja ottivat kuvan ja häipyivät yhtä nopeasti. Kirkko ei ollut enää auki ja tyydyimme kuvaamaan kirkkoa ulkoapäin.

Yöllä heräsin tuulen ulvontaan ja köysien narinaan ja nykimiseen. Aallot loiskivat veneen perään niin, että paukkui. Nousin ylös ja katsoin tuulimittaria. Tuuli oli 10 m/s suoraan takaa sataman suuaukosta sisään. Kevyemmät naapuriveneet paukkuivat ja nykivät vielä enemmän kuin meidän vene. Heiluivat ja poukkoilivat sinne tänne. Pekan mukaan tuulen piti olla vastakkaiselta suunnalta. Ajattelin, että nyt on kyllä katsottu säät miten sattuu. Onneksi tuuli vaimeni aamuyön tunteina ja sain unen päästä kiinni uudelleen. Aamulla Pekka vakuutti, että ennusteet eivät olleet pitäneet paikkaansa.

18.7. syntymäpäivän aamu oli aurinkoinen. Aamupäivällä oli hieman huoltohommia. Pesin koneellisen pyykkiä. Iltapäivällä menimme Merimuseoon. Museo oli valittu Ruotsin vuoden museoksi. Hieno museo, mutta minun mieleen jäivät kuitenkin parhaiten laivojen keulafiguurit ja merimiesten tatuoinnit. Ne olivat jotain sellaista mitä en ole aikaisemmin nähnyt erillisenä näyttelynä.

Syntymäpäivää juhlistimme satamassa sijaitsevassa kalaravintolassa Sjörök Spis & Bar. Tilasimme ”Catch of the day” annoksen, mikä oli loistava valinta. Liharuoan mausteet kuulostivat sen verran eksoottisilta, että päädyimme kalaruokaan Pekan allergian vuoksi. Viininä oli espanjalainen Pruno 2013. Ruoka oli todella herkullista. En ole eläissäni syönyt niin hyvää kalaa. Kastike oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli ravintolan omaa jäätelöä ja tuoreita mansikoita. Tietysti kahvit ja konjakit kuuluvat asiaan ja kruunasivat aterian. Istuimme ravintolan jälkeen vielä veneessä tunnelmoiden kynttilän valossa ja nautimme lasillisen punaviiniä. Oli hieno päivä. 

19.7. nukuimme pitkään. Iltapäivällä minä värkkäilin kuvia iPadilta koneelle ja opiskelin blogin muokkaustoimintoa. Kirjoittelin tekstejä, mutta vielä en saanut blogiin mitään aikaiseksi. Pekka meni vielä Merimuseoon katsomaan edellisellä kerralla katsomatta jääneitä ulkopuolella olevia laivoja.

Kävimme hakemassa ruokavaraston täydennystä Hemköp kaupasta. Meillä oli pitkä ostoslista mukana ja saimme valtavan tavaramäärän kuljetettua reppujen lisäksi Tallinnasta hankkimalla vetokärryllä satamaan.

20.7. vuokrasimme polkupyörät satamatoimistosta. Piti odotella pari tuntia, kun kaveri, joka tiesi missä pyörien avaimia pidetään, ei ollut vielä tullut töihin. Siinä välissä kävimme venetarvikeliikkeessä kävellen ja ostimme pari uutta lepuuttajaa. Yritimme saada kaasua, mutta ei löytynyt sopivaa pulloa.

Yhden aikaan saimme kolmivaihteiset mummopyörät. Lähdimme kiertämään Karlskronan Unescon maailman perintökohteita ja muutenkin katselemaan kaupunkia. Ajoimme Trössön rantoja pitkin Stumholmen saareen, jossa Merimuseo sijaitsee. Saaren eteläkärjessä on Bastion Kungshallin tykit ja valkoinen majakka. Saarella on myös vanhat lentokonehallit, jossa on säilytetty Lindbergin lentokonetta, kun hän on ollut käymässä kaupungissa joskus 1930 luvulla.

Matka jatkui Bastion Aurooralle, joissa seisoo amiraalin rintakuva. Kävimme uudelleen amiraliteetin kirkossa. Nyt kirkko oli auki ja sopivasti pääsimme sinne sateelta suojaan. Istuimme kirkossa ja Pekka joi oikein kirkkokahvit sadetta pidellessä. Otimme hienoja kuvia kirkossa, mutta valitettavasti kaikki kuvat menivät kameran mukana mereen. Kirkon parkkipaikan tuntumassa oli Nils Holgerssonin kirjoittajan Selma Lagerlöf muistomerkki, jossa pikkuriikkinen Nils juoksee kirjasta ulos.

Pyörien päältä näkee paljon laajemmin kaupunkia. Ajelimme pyörillä vielä toisessa päässä kaupunkia. Ajoimme Ekholmen ja Saltön saarien läpi Dragsön saareen, jossa oli iso leirintäalue. Paluumatkalla ostimme vielä muutaman purkin maitoa Lidlistä. Eihän sitä taas tiedä mistä sitä seuraavan kerran saa.