Tallinna Noblessner

2.-4.7.2015

Oli aurinkoinen aamu Inkoossa, kun köydet irtosivat klo 9.10 kohti Tallinnaa. Mieli oli yhtä hyvä kuin kelikin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli lämmin. Tuulta mukavasti oikeasta suunnasta ja vauhtia 5-6 solmua. Päästiin purjeilla melkein koko matka. Tuuli tyyntyi loppumatkasta ja viimeinen tunti piti ajaa koneella tyvenessä. Perillä olimme Noblessnerin satamassa klo 17.00. 

Noblessner on uusi satama aivan Lentosatamamuseon läheisyydessä. Sataman valinta tehtiin sillä perusteella, että kaupungin vierasvenesatama on liian kallis, Pirita liian kaukana ja  Lentosataman vierasvenesatamassa ei ole mitään palveluja.

Noblessnerin satama oli keskeneräinen. Sähköä ja vettä sai laitureilta, mutta vessat ja suihkut olivat konteissa. Kolmen päivän aikana en saanut ainoatakaan lämmintä suihkua. Satamamaksu oli 20 euroa vuorokaudelta.

Ympäristökään ei ollut kehuttava. Olimme keskellä vanhoja varasto- ja telakkarakennelmia. Laiturit olivat uusia ja asiallisia, mutta lilluivat pahasti swellin mukana. Tallinnan laivojen aallot aiheuttivat kauhean mainingin. Veneessä ei pysynyt pystyssä. Köydet piti olla poijussa tiukalla ja vene riittävän kaukana, että keula ei kolissut laituriin aaltojen mukana. Aina piti toisen olla kaverina, kun lähti veneestä. Onneksi laivat eivät kulkeneet yöllä.  Hienoja suunnitelmia sataman suhteen oli. Varmasti muutaman vuoden kuluttua tämä satama on aivan toisenlainen.

Perjantaina lähdimme kaupunkiin. Lämmintä oli 26 astetta ja aurinkoa. Tuntui todella siltä, että loma oli alkanut. Kävimme vanhassa kaupungissa olevassa merimuseossa ja kiipesimme Tallinnan Tuomiokirkon torniin. Olihan hienot näkymä ympäri Tallinnaa. Kiertelimme kaupungissa ja kävimme kaupungin vierasvenesatamassa katsomassa paikkoja. Olimme todella tyytyväisiä, että emme menneet sinne. Vieressä oli iso rakennustyömaa, josta kuorma-autojen ajaessa ohi nousi valtava pöly, joka levisi satamaan.

 

Kävimme viinakaupassa täydentämässä varastoja. Olutta, lonkeroa, punaviiniä ja kyllähän veneessä pitää kuohuviiniä olla juhlahetkien varalle. Tavaraa tuli hankittua sen verran paljon, että ajoimme satamaan taksilla. 19,90 eurolla pääsimme aivan laiturin viereen pakkauksiemme kanssa.

 

Seuraavana päivänä oli sitten ruokatarpeiden vuoro. Noin 1,5 km päässä oli Rimi- niminen kauppa. Sieltä ostimme perustarpeita, joita veneestä puuttui. Jauhoja, sokeria, suolaa, voita, teetä ja kahvia. Löysimme Pauligin kahvia ja sitä ostimme sen verran, että ei ihan heti tarvitse etsiä sopivaa paahtoa.

Noblessnerin satamassa oli erittäin suosittu kahvila vanhassa varastorakennuksessa. Se oli jatkuvasti täynnä asiakkaita.  Viimeisenä iltana rakennuksen päätyyn oli rakennettu pari juhlatelttaa, jossa oli kultaisia tuoleja ja isoja kukkalaitteita. Punainen matto johti sisälle. Illan mittaan juhlapaikalle alkoi virrata vieraita hienoissa juhla-asuissa. Kalliit kiiltävät autot toivat lisää väkeä. Porscheja, mersuja ja isoja bemareita pysähtyi varaston eteen. Pekka huomasi, että siellähän oli myös vähäpukeisia naisia. Musiikki soi niin, että satama kaikui. Siellä eräs tallinnalainen nuori mies vietti syntymäpäiviään. Hämärästi unen keskeltä heräsin yöllä siihen, että ammuttiin raketteja. Aamulla veneen kannella oli palaneita raketin jäännöksiä ja ruskeaa ruutia oli levinnyt sinne tänne. Tulikohan juhlijoilla mieleen, että veneet olisivat saattaneet syttyä palamaan.