21.8. heräsimme Dunkerquessa mukavan tuntuiseen aamuun. Edellisen
illan sade oli loppunut joskus aamuyöllä ja nyt aurinko nousi puolipilviselle
taivaalle. Köydet irtosivat klo 7.35. Edessä oli 44 mailin merimatka ja jälleen
kerran jouduimme ajamaan moottorilla, koska tuulta ei ollut riittävästi.
Oli hieno keli ajella. Veden väri on muuttunut Ranskan
vihreäksi. Vain Ranskassa on jaden vihreän värinen meri. Ajoimme rannikkoa
pitkin ja näkyvyys oli hyvä. Rannikolla ohitimme monta pientä ranskalaiskylää.
Olisi hienoa päästä näiden ihanien kylien satamiin, mutta suurin osa on
sellaisia, että niihin pääsee vain nousuvedellä.
Täytyy tunnustaa, että emme ole mitään
vuorovesiasiantuntijoita. Pekka kyllä lukee ahkerasti Reedsin almanakkaa ja
laskeskelee matkoja ja aikoja. Pitkillä legeillä virtauksilla ei ole niin suurta
väliä, koska matkalla on sekä myötävirtaa että vastavirtaa. Matka kestää sen
minkä kestää. Ainoastaan haasteelliset niemenkärjet vaativat sen, että ei
satuttaisi sinne niin, että virta ja aallot ovat vastaisia. Silloin meri on
sellainen perunakattila, että ei ole enää kivaa. Muutaman kerran on
sellaistakin sattunut.
Nyt kuitenkin oli mukavaa rauhaisaa menoa ja tietysti
mahtavinta on se, että on lämmin. On saatu palella alkumatkasta aivan
riittävästi. Matkalla oli paljon kalastajia liikkeellä ja muutaman kerran jouduimme
väistelemään Dunkerquesta Englantiin kulkevia autolauttoja.
Perillä Boulogne Sur Merissä olimme kahden aikoihin.
Mukavalta tuntui ajaa tutun majakan ohi jokisuuhun. Toisella puolen
aallonmurtajan takaa näkyi tuttu uimaranta. Olimme viisi vuotta sitten
Boulognessa melkein kolme viikkoa moottorivian vuoksi. Satamatoimistossa oli
sama marinero tiskin takana ja jälleen näkeminen oli riemuisa.
Boulogne Sur Merissä ylä-ja alaveden vaihtelu on melkoinen. Suurimmillaan se on 8 metriä. Oli melkoinen urakka kiivetä siltaa pitkin ylös palvelurakennukseen.
Ensimmäinen asia oli päästä kampaajalle. Tukka oli aivan
kauhea ja en uskaltanut jättää kampaajalle menoa Espanjaan. Sen verran
järkyttävä kokemus tukanleikkaus oli viime reissulla. Marinero merkitsi minulle
karttaa muutamia kampaamoja ja minä lähdin kyselemään, josko pääsisin ilman
ajanvarausta käsittelyyn.
Kampaamo löytyi jo heti kaupunkiin johtavan
kadun varrelta. Jari Sillanpään näköinen mies otti minut vastaan. Miehellä oli
tyylikkäästi leikattu mustaksi värjätty tukka ja sen alla silmät vilkkuivat
aivan Siltsun tyylisesti. Lopputulos oli kerrankin juuri sellainen, jota olin
aina halunnut. Kummallista, että joillakin on taito ymmärtää mitä asiakas
haluaa. Satamassa marinero kyseli mihin kampaamoon pääsin ja kun kerroin, niin
hän sanoi, että tämä kaveri on kuuluisa kampaajamaskeeraaja, joka meikkaa ja kampaa
Ranskan missikilpailuedustajat kilpailuihin. No ilmankos oli niin taitava. Ja
hinta oli puolet Suomen hinnoista.
Lauantaina illalla myöhään satamaan saapui pari 40 jalkaista
purjevenettä. Isojen Rolex-lippujen ja teippauksien perusteella olivat palaamassa
jostakin purjehduskilpailusta. Oli hienoa seurata ammattipurjehtijoiden
rantautumista. Toinen veneistä tuli aivan meidän viereen. Veneen kippari ajoi
venettä rauhallisesti kohti laituria. Mitään kiirettä ei pidetty. Muutamalla
ruorin liikkeellä vene oli laiturin vieressä ja mies astui laiturille ja
kiinnitti köyden. Samoin oli aamulla heidän lähtiessä. Nyt kippari seisoi laiturilla
ja venettä ajoi vaimo. Mies nojaili kaikessa rauhassa mantookiin ja muutamalla
sanalla sanoi vaimolle miten ajaa. Kun vene oli pois laiturista, kippari nousi
veneen perään ilman mitään kiirettä. Kyllä se käy kun osaa.
On se kumma kun tällä meidän matkalla on ollut joko liikaa
tuulta tai ei tuulta ollenkaan. Nyt ennusteet lupailivat jälleen sateita ja kovia
tuulia useaksi päiväksi. Minä aloin jo kiukuttelemaan, että haluan lähteä
jatkamaan matkaa ja en jaksa näissä samoissa satamissa vain odotella. Se ero
meissä on Pekan kanssa, että minä ottaisin enemmän riskejä ja lähtisin kovempaankin
keliin. Onneksi Pekka aina toppuuttaa. Ja kapteenin sana on laki. Pekka alkoi kuitenkin
hyvitellä ja lupasi lähteä käymään odotellessa Pariisissa. Niinpä varasimme netistä junaliput ja pari hotelliyötä
Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti