Ihana Pariisi

Sunnuntaina 23.8. hyppäsimme junaan Boulogne Sur Merissä. Junaliput saimme monien äherrysten jälkeen hankittua netistä hintaan 148 euroa. Halvemmallakin olisi varmaan päästy, mutta ei osaaminen ollut oikein kohdallaan.

Ennen matkaa luin erilaisia matkablogeja miten Ranskassa matkustetaan junalla. Kaikilla tulee olla paikkalippu, mutta ranskalaiset valitsevat parhaat paikat ja istuvat siihen. Ja jos ei parasta enää ole valittavissa niin sitten istutaan toiseksi parhaalle paikalle. Harva istuu omalla paikallaan. Koko matka oli yhtä sähellystä kun istumapaikan maksaneet vaativat omia paikkojaan. Paikat vaihtuvat jatkuvasti ja ei ihan hiljaisesti ja vapaaehtoisesti.

Yllätys yllätys. Meidän paikoilla istui seurue, joka kuitenkin lähti heti kun kerroimme, että paikat ovat meidän. Toisella puolen käytävää oli sitten toinen juttu. Neljän paikan loosissa istui perhe, joka ei inahtanutkaan mihinkään vaikka useita henkilöitä kävi sanomassa, että paikat ovat heidän.

Härskeimmin perheen isä kohteli vanhempaa naista ja pientä tyttöä. Ei antanut paikkaa heille, vaan hätisteli kädellä pois. Meidän edessä istuva mies antoi oman paikkansa naiselle, jossa hän joutui istumaan lapsi sylissä koko matkan. Voi vain ihmetellä miten ihmiset antoivat periksi, eivätkä alkaneet riitelemään. Minä kävin kuumana, vaikka seurasin vain sivusta. Että sellaista on Ranskassa junassa.

Junamatka kesti pari tuntia. Pariisin Gare du Nord rautatieasemalla etsimme silmät pyöreinä turisti-infoa, että saisimme tietoa miten pääsisimme hotellille. Kartta kädessä menimme lähimpään ravintolaan, jossa oli Wi-Fi.  En ollut huomannut kirjoittaa hotellin osoitetta ylös, joten sähköpostista saatiin varausvahvistus ja hotellin osoite. Menimme takaisin rautatieasemalle ja sieltä metroon ja jäimme pois hotellia lähinnä olevalla asemalla.

Hotelli oli erinomaisella paikalla keskellä kaupunkia lähellä Notre-Damea ja Pantheonia. Huone oli kyllä sellainen kirppumatin kengänkanta, että näin iso ihminen juuri ja juuri mahtui kääntymään. Ikkunasta näki noin 10 neliön sisäpihan ja vastakkaisen seinän. Taivasta ei näkynyt. Halvalla ei saa hyvää. Sijainti oli loistava, joten murinat pois.

Heti alkuillasta kävelimme Pont de Arts-rakkauslukkosillalle ja Notre-Dameen, jossa pääsimme seuraamaan iltamessua. Kiersimme pitkän lenkin pitkin Seinen rantaa ja nautimme ihanasta ilmasta. Ja täytyy sanoa, että romantiikkaakin oli ilmassa. Pariisi on aina Pariisi.

Meillä oli kaksi päivää aikaa katsoa nähtävyyksiä ja siinä ajassa ei paljon ehdi.  Päätimme ottaa rauhallisesti ja kierrellä puistoja ja ehkä vain muutama museo. Aloitimme Pantheonista, joka oli aivan kävelymatkan päässä hotellilta. Pantheon on upea rakennus. Pantheonin kryptaan on haudattu Ranskan suurmiehiä ja naisia, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi Ranskan yhteiskuntaan.

Pantheonissa oli mielenkiintoinen näyttely neljästä Ranskan vastarintaliikkeen merkkihenkilöstä.  Kaksi naista ja kaksi miestä, Genevieve de Gaulle Anthonioz, Germaine Tillion, Jean Zay ja Pierre Brossolette ovat vastarintaliikkeen sankareita, jotka ovat taistelleet Saksan miehitystä vastaan. Heidät on haudattu Pantheonin kryptaan.

Pantheonin jälkeen kävelimme Luxembourghin puistoon.  Halusin ehdottomasti nähdä taas puiston valon. Auringon valo heijastuu puiden lehtien välistä maahan ja valot ja varjot hehkuvat valkoisina täplinä ympäriinsä. Valo on juuri niin kuin Albert Edelfeltin maalauksessa Luxembourghin puistossa.  Vaikka nyt satoi välillä, valo tuntui uskomattomalta.

 

Hyppäsimme metroon ja ajoimme Invalidikirkolle ja Musee de L´armee eli sotamuseoon. Se oli ainoa mihin nyt oli kiinnostusta ja se, että ei tarvitse jonottaa. Louvre jäi pois listoilta juuri jonottamisen vuoksi. Museossa kuluikin aikaa. Monenlaiset pyssyt ja haarniskat tuli katseltua. Nähtiin Napoleonin täytetty hevonen ja kenttävuode. Sotamuseo on niin suuri, että siellä kuluisi päiväkausia aikaa kierrellessä. Museon vieressä on kultakupolinen Invalidikirkko ja Napoleonin hauta. Pois lähtiessä satoi kaatamalla ja odottelimme museon kaariholvin alla, että pahin sade menee ohitse.

Sotamuseolta kävelimme Eiffel tornille. Pekka ei halunnut missään tapauksessa jonottaa ylös pääsyä ja minä olen tornissa käynyt, joten tyydyimme kuvaamaan tornia hieman kauempaa.

Tiistaina oli jo satamaan paluupäivä. Kirjauduimme ulos hotellista ja veimme laukun rautatieaseman matkatavarasäilytykseen. Sen jälkeen taas metroon ja kohti Montmartreeta. Jäimme pois Chateau Rougen asemalla, joka oli mielestämme lähin asema. Jo metrossa katsoin ympärilleni ja huomasin, että meidän lisäksi vaunussa oli yksi saksalainen nuorehko pariskunta ja vain tummaihoisia ihmisiä. Kun nousimme ylös metroasemalta, olimme keskellä mustien asuinaluetta. Jos minulle oli eksoottista mustat kähäräpäiset lapset, olin minäkin huomion kohteena vaaleitten hiuksieni kanssa. Minua tuijotettiin erittäin intensiivisesti joka puolelta. Alkoi hieman pelottaa. Meni siinä hetkinen, että olimmeko sellaisessa paikassa, jossa on turvallista olla. Kun kiipesimme kohti Sacré-Coeurin kukkulaa, jalkakäytävään oli maalattuna: ”keep aware pickpockets”.

 

Olin lukenut ehkä liikaakin varoituksia Pariisin taskuvarkaista ja huijareista netistä. Lähes kaikki esimerkit huijareista toteutuivat Sacré-Coeurin portailla. Katukauppiaat tungeksivat eteen ja yrittivät ottaa käsistä kiinni. Ystävyysrannekkeen sitojia ja hyväntekijä nimenkerääjiä oli pilvin pimein liikkeellä.  Näillä on tarkoitus huijata. Toiminnan jälkeen alkaa todella painostava rahalahjoituksen vaatiminen. Näistä selvittiin käden nostolla eteen ja ihan supisuomeksi ein sanomisella.

Sacré-Coeurilta avautuu upeat maisemat Pariisin ylle. Eikä portailla tarvinnut olla yksin. Seuraavaksi menimme Dalin museolle. Montmartreella sijaitsee myös Place de la Tertre aukio, jossa paikalliset taiteilijat piirtävät maksua vastaan muotokuvia. Aukion ympärillä on viihtyisiä katukahviloita ja mekin pysähdyimme haistelemaan tunnelmia ja nauttimaan cappucinot.

Siinä istuessamme poika soitti Oulusta ja kertoi, että meidän autosta on varastettu rekisterikilvet. Minä täällä varon taskuvarkaita, niin varsinaiset rosvot ovatkin kotona.  Poika tarvitsee meidän valtakirjan, että voi tehdä rikosilmoituksen. Lupasimme lähettää kun palaamme satamaan.

Tunnelma hieman laski tämän uutisen jälkeen ja päätimme hypätä metroon ja ajaa rautatieasemalle. Siellä sitten jouduimme odottamaan junaa seisomapaikoilla. Kummallinen asema, jossa ei ole penkkejä. Lähtevien junien raide ilmoitetaan isoilla valotauluilla vain 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Siinä saa olla ripeänä, että ehtii oikeaan vaunuun. Nyt paluumatkalla meillä olikin 1. luokan istumapaikat eikä paikkahässäköitä tarvinnut seurata sivusta. Vaunu oli aika tyhjä.

Perillä olimme yhdeksän aikoihin Boulogne Sur Merissä ja uni maistui reissun jälkeen makealta.