Pari päivää Heiligenhafenissa

1.8. päästiin vihdoinkin lähtemään Klintholmista. Oli aikainen herätys. klo 06.53 ajoimme satama-altaasta tyynelle merelle. Oli vielä hieman hämärää, mutta ilmassa jo enne lämpimästä aurinkoisesta päivästä. Kovientuulien jälkeen oli tietysti tyyntä ja matkaa tehtiin moottorilla. Oli hieno aamu.

 

Minä pesin matkalla ryvettyneet lepuuttajansuojat ja samoilla tulilla keittelin käärmekeittoa. Eli pesin kiinnitysköydet. Lämpimässä auringossa molemmat kuivuivat nopeasti matkalla. Pekka vaihtoi Tanskan kohteliaisuuslipun Saksan lippuun. Pursiseuran perälippu vaihdettiin Suomen lippuun.

Perillä Heiligenhafenissa olimme klo 18.10. Saksan satamissa on sellainen tyyli, että vierasveneet voivat ajaa paikallisten laituripaikoille. Merkkinä vapaasta paikasta on vihreä lappu laiturilla. Vapaata paikkaa piti etsiskellä ja ajella pari laiturin väliä. Heiligenhafenin satama on todella iso. Siellä on lähes 1000 venepaikkaa. Sopiva vapaa paikka löytyi Sir Tony nimisen Nauticatin vierestä. Ja yllättäen Sir Tonyn kippari puhui loistavaa englantia. Veneen kotipaikka oli Hampuri, omistaja ajoi sieltä lastenlasten kanssa viettämään aikaa veneellä. Mikäpä heillä oli ollessa satamassa, jossa oli hyvät palvelut, kaupunki vieressä ja upea uimaranta muutaman sadan metrin päässä.

Pekka touhusi taas kaasujen kanssa. Vanhasta muistista löytyi venetarvikeliike. Sieltä saatiin vaihdettua eurooppalaiset tyhjät pullot täysinäisiin. Kaasutilanne on nyt hyvä. Illalla teimme kävelylenkin kaupunkiin. Oli sunnuntai-ilta ja väkeä oli paljon liikkeellä. Kalastajien satama-altaasta löytyi tutun niminen kalastusalus, Tanja. Pituutta sille oli tullut viidessä vuodessa parimetriä lisää. Ilmeisesti on ollut hyviä kalastusvuosia tässä välissä.

Seuraava päivä oli huoltopäivä. Pekka vaihtoi öljyt ja öljysuodattimen moottoriin. Vene siivottiin perusteellisesti. Käytiin reilu kauppareissu ja hankittiin ruokatarpeita muutamaksi päiväksi

Satamassa oli Doylen purjeneulomo. Liikkeessä oli myynnissä monenlaisia purjekankaasta tehtyjä tuotteita. Jokaiseen tuotteeseen oli ommeltu jokin numero. Oli mahtavia innovaatioita. Upeita laukkuja, reppuja, lompakoita, nesessäärejä ja koteloita, mitä upeimmissa väreissä. Minä kiinnitin huomioni säkkituoleihin. Niitä oli kahta eri kokoa, iso ja vielä isompi. Huomasin, että siinäpä olisi hieno kumiveneen suojapussi. Meidän Suzumarin aurinkosuoja on sellainen reuhka, että se ei suojaa enää mitään. Lisäksi se on aivan hirveän näköinen. Kumiveneelle ei ole muuta paikkaa kuin ruffin ja vanttien välissä kannella. Se on aina näkyvillä.

Minä menin liikkeeseen ja sain tingattua säkkituolin ilman täytteitä puoleen hintaan. Värivaihtoehdot olivat petroolin sininen, musta ja kirkkaan sininen. Valitsin kauniin sinisen värin. Heti veneellä väännettiin kumivene säkkiin ja olihan se hienon näköinen. Juuri ja juuri ylsi vetoketju ja tarranauhat kiinni. Kyllä siinä piti kehua itseä kuinka idearikas ja luova henkilö olenkaan. Ja mikä parasta, minun ei tarvinnut hommata kangasta ja ommella suojaa itse. Tuskin siitä noin hienoa olisi tullut.