Aamu valkeni aurinkoisena. Heti aamupuuron jälkeen alkoi
purjeen irrotus mastolta. Lähempi tarkastelu osoitti epäilyksemme oikeaksi.
Dirkki on ajansaatossa hangannut purjetta niin, että saumat ovat haurastuneet.
Ja nyt sitten purjeessa oli parikymmentä senttiä pitkä repeämä. Onneksi se on
saumassa ja siten helpommin korjattavissa.
Purje pakattiin kasaan ja nostettiin vetokärryyn. Hafenmeisterilta saimme pari purjeneulomon
osoitetta ja lähdimme helteessä vetämään purjekärryä lähempänä olevaan. Parin
kilometrin kävelyn jälkeen löysimme takapihalta oven, josta harppasimme sisään.
Liike ei ollut pelkästään purjeneulomo. Näytti siltä, että
kyseessä oli verhoomo. Sisällä oli monenlaisia verhoilutöitä kesken.
Naishenkilö otti meidät vastaan ja hän ei osannut englantia. Sehän ei ole
meille uutta Saksassa. Onneksi liikkeessä olleet asiakkaat auttoivat ja
pääsimme yhteisymmärrykseen mitä purjeelle pitää tehdä. Nainen sanoi, että
hänen miehensä hoitaa purjetyöt, mutta ei ole juuri nyt paikalla. Lupasi
kuitenkin valmiin työn seuraavaksi päiväksi ja tuoda suoraan satamaan.
Valitteli myös, että voi olla, että heillä ei ole samanlaista isoa siksakkia
kuin purjeessa on. Ja epäili, että ei taida olla sinistä purjelankaakaan.
Meille sopi sekin. Pääasia, että saadaan purje kuntoon.
Sen verran tuli touhuttua, että meillä alkoi olla jo nälkä.
Pysähdyimme matkan varrella mukavan näköiseen ravintolaan. Ravintola sattui
olemaan paikkakunnan vanhimpia kalaravintoloita.
Veneellä meitä odotti koliseva masto. Pekan piti tehdä
erilaisia virityksiä, että ison purjeen rullatanko ei hakkaa mastoa vasten.
Mastosta kuului hyvin mielenkiintoisia ääniä kilkatuksesta ja kolinasta
paukkeeseen. Pekka onnistui kiilaamaan rullatangon ruuvimeisselillä mastoon
kiinni ja tuli ihana hiljaisuus. Toivottiin hartaasti, että viritys kestää koko
yön.
Seuraavana päivänä purjeneulomosta soitettiin ja kerrottiin,
että purje on valmis. Korjaus maksaa 100 euroa ja hän haluaa sen käteisellä.
Purjemaakari on 10 minuutin päästä satamassa ja hänellä ei ole aikaa odotella.
Meille tuli hoppu. Emme olleet ehtineet käymään automaatilla hakemassa rahaa ja
nyt raavittiin joka pussin pohja, että saatiin haalittua satanen kokoon.
Viimeinen kaksikymmentä euroa oli pieninä kolikoina.
Pekka pyyteli anteeksi kun
näin pikkurahoilla joudutaan maksamaan. Purjeenkorjaaja tuumasi, että ei se
mitään, eurojahan nämä ovat ja jos 100 euroa löytyy, niin se hänelle riittää.Purjemaakari oli korjannut ja vahvistanut kaikki saumat,
jotka vähänkään näyttivät olevan sen tarpeessa. Se oli hyvä juttu. Meidän ei tarvitse
huolehtia purjeen kunnosta, kun nyt se on tarkastettu kauttaaltaan. Olipa
löytynyt sinistä lankaakin.
Illalla viereiseen laituriin tuli norjalainen purjevene.
Miehellä oli kauhea puheripuli. Juttua riitti ja mies puhua pulpatti vieressä
kun Pekka yritti tehdä reittiä plotteriin. Pariskunta oli käynyt Amsterdamissa
veneellään. Mies kertoi, että ei sinne noin vain mennä. Heidät oli saatettu
sadan veneen letkassa kaupungin läpi yöllä. Nyt he olivat palaamassa Norjaan.
Kyllähän sen puheripulin ymmärtää. Kun on kahden kesken
viikkotolkulla veneessä, niin on se kiva välillä jutella muidenkin kanssa.
Meillä on toistaiseksi riittänyt jutun juurta keskenään. Minulla meni vuosi
työhommissa, että ei juuri yhteistä aikaa ole ollut. Nyt sitä sitten otetaan
takaisin.
Cuxhavenissa on hyvät palvelut. Lidl on vajaan kilometrin
päässä. Nettikin toimi moitteettomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti