Scheveningen Haag

16.8. sunnuntaiaamuna teimme Ijmuidenistä lähtöä hartaasti. Jouduimme suunnittelemaan lähtöä tarkasti. Laituripaikkojen välissä oli korkeat teräspalkit, joihin paikalliset kiinnittivät toisen takaköyden. Mietimme miten pääsisimme laituripaikasta ajamaan pois ilman, että teräspalkki naarmuttaa veneen kyljen. Tuuli painoi voimakkaasti sivusta palkkia vasten.  Teimme monenlaisia köysivirityksiä, mutta näytti siltä, että pois ei selvitä ilman vahinkoja. Meidän onneksemme laituria pitkin käveli nuorehko mies, joka tarjoutui auttamaan. Hän pelasti meidät kolhuilta.

Yritimme käydä tankilla, mutta se jäi yritykseksi. Automaatti ei huolinut meidän luottokorttia. Ei voinut muuta kuin luottaa siihen, että päästään purjeilla. Tuulta oli kyllä mukavasti ja oikealta suunnalta.

No niinhän siinä kävi, pääsimme reipasta vauhtia purjeilla. Myötäinen virta auttoi myös matkan teossa. 26 merimailia taittui neljässä tunnissa. Olimme Scheveningenissä klo 14.

Jo Ijmuidenissä minulla oli vatsakipua. Sen siitä saa kun syö raakaa lihaa. Minä, joka olen niin kauhean tarkka syömisistäni, sain vatsataudin. Matka oli aika tuskainen. Perillä jouduimme kiinnittymään toisen veneen kylkeen, koska satama oli täynnä. Minä makasin salongin sohvalla mahaa pidellen, kun Pekka lähti kysymään satamakonttorista omaa laituripaikkaa. Pekka onnistui saamaan paikan läheltä palvelurakennusta. Lähdimme ajamaan satama-altaan toiseen osaan. Pekka ajoi hitaasti ja minä yritin katsoa laituripaikan numeroita. Juuri siinä paikassa ei ollut numeroa ja Pekka ajoi ohi.

Pekka peruutti venettä. Samalla kun hän ajoi eteenpäin, tuuli tarttui keulaan ja venettä ei voinut enää ohjata. Emme mahtaneet mitään kun vene ajautui laiturissa olevien veneiden päälle. Kauhea räminä kuului, kun meidän pelastusrenkaan kiinnitykset irtoilivat. Veneen perään tuli pitkä naarmu, mutta onneksi muiden veneille ei tullut mitään vahinkoa. Pekkaa harmitti, kun ei tehnyt niin kuin oli ensin aikonut. Peruuttaa kokonaan takaisin laiturin päähän ja ajanut uudelleen laituripaikalle. Meillä ei ole keulapotkuria, kaikki manooverit satamassa vaativat taitoa. Pekka on kyllä taitava, mutta sattuu niitä haavereita taitureillekin.

Minä sairastin mahatautia pari päivää. Ja olin tosissani kipeä. Ei tullut kuuloonkaan käydä tutustumassa ympäristöön. Ei oikeastaan ollut edes tarvetta, kun edellisellä reissulla käytiin Haagissa kaikki tärkeimmät museot läpi.

Pekka kävi kaupassa ja yritti helpottaa minun elämää parhaansa mukaan. Vasta kolmantena päivänä olin sen verran kunnossa, että lähdimme katsomaan veneliikkeeseen polkupyöriä. Liike mainosti myyvänsä elokuussa kaksi taittopyörää 650 eurolla. Vettä satoi kaatamalla kun saavuimme perille. Liikkeessä ei ollut kuin yksi ainoa pyörä. Oli hieman petkutuksen makua siinä mainostamisessa. Hoikuttelevat hyvällä tarjouksella veneilijöitä liikkeeseen ja laskevat sen varaan, että he ostavat kuitenkin jotain muutakin. Me emme ostaneet mitään, ihan periaatteesta. Palasimme litimärkinä veneelle. Harmitti.