Ijmuiden, Amsterdam ja Haarlem

12.8. heräsimme aikaisin. Aamutoimien jälkeen köydet irtosivat klo 7.45. Oli pilvinen aamu, lämpötila +17 astetta. Pääsimme heti lähdöstä purjeille ja vauhtia oli 6-7 solmua koko matkan ajan. Tosin myötäinen virta antoi jonkin verran vauhtia lisää. Matkalla ohitimme monta purjevenettä, sen verran liukkaasti vene kulki. Perillä Ijmuidenissä olimme klo 14.00.

Ijmuiden aan Zee ei ole niitä kauneimpia satamia, jossa olemme käyneet. Suoraan sanoen ympäristö on aika kamala. Alue on teollisuusaluetta savupiippuineen. Tosin vieressä on upea hiekkaranta, mihin oli jatkuva ihmisvirta aurinkoisena päivänä. Satamassa on muutamia satoja laituripaikkoja ja tilaa oli vaikka muille jakaa. Pekka halusi välttämättä veneen keulan tuuleen. Olimme tietoisia, että seuraavana päivänä on tulossa kovia tuulia ja sateita.  Vene jäi todella kauas palvelurakennuksesta. Kuvassa vasemmassa alareunassa on palvelurakennus ja meidän paikka oli oikealla keskellä lyhyttä laituria. Sieltä oli matkaa palvelurakennukseen ainakin 1,5 kilometriä. Pekka kyllä sanoo, että liioittelen. Joka kerta itkukurkussa piti kävellä raahustaa vessaan ja suihkuun kipeän polven kanssa.

Yöllä heräsimme ukkoseen. Salamoi niin kuin olisi valot sytytetty veneeseen ja jyrähteli aivan kauheasti. Ukkonen oli todella kova ja se kesti useita tunteja. Nyt Pekan nokka tuuleen oli paikallaan. Olihan se mukavampaa, että vaakasuorana lentävä sade tuli keulan suunnasta eikä suoraan sprayhoodin alle. Onneksi satama on suojainen ja vene oli suhteellisen rauhallinen kovasta tuulesta huolimatta.

Satamassa oli Volvo Ocean Racen kilpailussa ollut hollantilaisen Brunelin vene. Sitä Pekan piti oikein erikseen lähteä kuvaamaan. Brunel tuli toiseksi koko kilpailussa. Pekalla on sattumalta juuri Team Brunelin T-paita.

Amsterdam

Parasta Ijmuidenin satamassa oli se, että sieltä menee linja-auto sekä Amsterdamiin että Haarlemiin. Amsterdamiin matka kestää tunnin ja vartin. Edestakainen ns. päivälippu maksaa 7 euroa. Perjantaina oli Amsterdam päivä. Sattui mukava sateeton sää. Ostimme Hop On – Hop Off bussiliput ja kiersimme Amsterdamin tärkeimmät nähtävyydet, vaikka olimme kiertäneet ne viime reissulla kanavaveneellä. Silloin kävimme Amsterdamissa Den Helderistä junalla.

Ennen lähtöä kiertoajelulle, täytyi saada murua rinnan alle. Kiertoajeluiden lähtöpaikka on rautatieaseman läheisyydessä. Aseman vieressä toisella puolen katua aivan kanavan rannalla on kaunis valkoinen puurakennus. Loetje – nimisen ravintolan yhteydessä on turisti-info ja venekiertoajelujen lähtöpaikka.

Ravintolan ulkoterassi oli aivan täynnä ruokailijoita ja kahvittelijoita. Istuimme samaan pöytään englantilaisen pariskunnan kanssa. Olivat jääneet eläkkeelle ja nyt olivat repputuristeina Amsterdamissa.  Tilasimme pihvin, eikä meillä ollut aavistustakaan millaisen. Yritimme selittää, että Pekan pihviin ei saa laittaa muita mausteita kuin suolaa. Pöytään tuotiin ranskalaisia perunoita, salaattia ja yksi lautanen, jossa oli iso pihvi ruskean nesteen keskellä. Tarjoilija oli niin sekaisin selityksistämme, että oli ymmärtänyt, että tilasimme vain yhden pihvin. Ilmeisesti oli joitain kieliongelmiakin, kun meitä tuli palvelemaan toinen tarjoilija. Hetken odottelun jälkeen minäkin sain pihvini. Pekka kehui ruokaa todella hyväksi, minulle ei melkein raaka, sisältä punainen, pihvi oikein maistunut.

Hop On-Hop Off kierroksella oli kamala tungos. Hyppäsimme kyydistä Juutalaismuseon kulmilla ja menimme Hermitage museoon. Museossa oli näyttely Aleksander, Napoleon ja Josephine: Tarina ystävyydestä, sodasta ja taiteesta. En tiennyt heidän yhteydestä aikaisemmin. Oli todella upea näyttely kolmen merkittävän Euroopan historian henkilön ystävyydestä ja heidän vaikutuksista toisiinsa. Osa näyttelyn esineistä ja taideteoksista oli tuotu näyttelyä varten Talvipalatsista Pietarista.

Hermitagessa oli myös toinen näyttely: Portrait gallery of the golden age, muotokuvia hollantilaisten taiteilijoiden kultaiselta kaudelta. Iltapäivän päätteeksi istuimme Hermitagen puutarhan kahvilassa lepuuttamassa jalkoja ja nauttimassa kylmää juotavaa. 

Haarlem

Seuraavana päivänä menimme lähikaupunkiin Haarlemiin bussilla ja taas päivälipuilla. Reilun puolentunnin matkan jälkeen jäimme kyydistä päätepysäkillä. Meillä ei ollut aavistustakaan mitä Haarlemissa olisi nähtävää. Kävelimme kohti vanhaa kaupunkia. Jo matkalla näkyi upea St Bavon kirkon torni. Sisällä kirkossa oli meneillään urkukonsertti. Oli aivan uskomattoman hieno konsertti. En ole milloinkaan nähnyt niin upeita urkuja.  Näillä Cristian Müllerin uruilla oli 10-vuotias Mozart soittanut vuonna 1766. Myös G.F. Händel oli soittanut uruilla aikoinaan.

Kiertelimme kauniissa rauhallisessa kaupungissa. Oli niin mukava kävellä kaikessa rauhassa, kun ei ihmiset kävelleet yli niin kuin Amsterdamin turistiruuhkassa. Löysimme pienen italialaisen ravintolan, jossa söimme ennen takaisin satamaan menoa.

 

Yöllä oli taas ukkosta ja sadetta, joka jatkui vielä sunnuntain puolella. Minua harmitti kun emme ehtineet Frans Halsin museoon edellisenä päivänä. Museo meni kiinni jo klo 17. Pekan ehdotuksesta lähdimme uusintareissulle Haarlemiin ja suoraan Frans Halsin museoon. Frans Hals kuuluu hollantilaisen kultaisen ajan taiteilijoihin Rembrandtin ja Vermeerin rinnalla.

Näyttelyssä oli Halsin töiden lisäksi myös muiden hollantilaistaiteilijoiden töitä. Museorakennus oli 1609 ollut kaupungin vanhimpien kokoontumispaikkana ja myös katsomisen arvoinen upeine sisäpihoineen. Pois lähtiessämme satoi, mutta museoreissusta jäi hyvä mieli. Ei voi muuta kuin ihailla miten taitavia nuo kultaisen ajan maalarit ovat olleetkaan.

Sataman bussipysäkiltä menimme läheiseen pitseriaan. Söimme pitsat ja katsoimme sääennusteita. Pitseria oli ainoa paikka missä netti toimi kunnolla. Sataman netti oli yhtä tyhjän kanssa, niin kuin monessa muussakin satamassa.