Moottoriurheilua Guernseyssa

Pekka kävi illalla katsomassa tuulet satamakonttorissa. Netti ei toiminut ponttoonilla, kuten ei suurimmassa osassa satamia. En kyllä ymmärrä, että jos kerran on WI-FI, niin eikö voisi laittaa sellaista, joka myös toimii. Kun tuulensuunta oli selvillä, Pekka laski virtauksia, että satuttaisiin Alderneyn saaren kohdalle sopivaan aikaan eli niin, että tuuli ja virtaus on samaan suuntaan. Viime kerran kokemuksesta tiedämme, että meillä on edessä haastavin legi, mitä tulee virtauksiin. Meri on välillä kuin kiehuva perunakattila ja sieltä täältä pirskahtelee vesiryöppyjä ylös sieltä mistä niitä vähiten odottaisi. Onneksi nyt oli tulossa heikkoa tuulta, joka varmasti helpottaa matkatekoa. Vielä piti laskea nousuveden aika, että päästään satamaan kohtuullisella odotuksella. St Peter Portissa vedenvaihtelu on 10 metriä ja sisään pääsee 12 tunnin välein kaksi tuntia ennen ja jälkeen nousuveden.

30.8. lähdimme Cherbourgista klo 8.10. Heikkoa tuulta lounaasta ja sehän tietää moottorilla ajoa. Sää oli aurinkoinen. Matka kului myötävirtaan joutuisasti. Välillä sai kyllä ihmetellä meren liikkeitä. Ei voi kun hämmästellä pyörteitä ja kummallisia aaltoja, jotka tulivat sieltä täältä ilman ennakkovaroitusta. Välillä oli tasaisia rasvatyyniä alueita ja välillä teräviä korkeita aaltoja, vaikka ei edes tuullut. Yritin ottaa kuvia merestä, mutta eihän ne kamerassa näytä oikein miltään.

Kun lähestyimme Guernseyta, alkoi nousta sumua. Onneksi näkyvyys ei aivan kadonnut. St Peter Portin edustalla oli kaksi isoa risteilijää. Pienet yhteysalukset ajoivat edestakaisin turisteja rantaan. Puikkelehdimme alusten välistä odotuslaituria kohti. Meitä tuli vastaan marinero, joka ohjasi meidät kauemmas odotuslaiturista ison 42 jalkaisen brittiveneen kylkeen. Olimme perillä klo 15.00.

Onneksi sumu hälveni ja saimme jälleen aurinkoa. Söimme lounasta odotellessa ja ehdittiin keittää jo kahvitkin, kun parin tunnin kuluttua brittiveneeseen tuli eloa. Mies ja nainen tulivat veneelle ja hätistelivät meitä kiireen kaupalla pois. Mies vielä paheksui, että miksi olemme heidän kyljessään ja sanoi, että odotuslaituri on tuolla ja osoitti kädellään odotuslaiturin suuntaan. Pekka kertoi, että marinero on ohjannut meidät siihen. Siirryimme odotuslaituriin ja tuli hieman syyttä suotta haukuttu olo.

Seitsemän aikaan marinerot alkoivat hakea veneitä sisälle satamaan. Meidät ohjattiin kylkikiinnityspaikalle, mutta pyysin erikseen sormilaituripaikkaa. Ja sen me saimme. Laiturilla seisoi komea nuori brittimies ja otti meidät vastaan ystävällisesti. Heti hän kyseli miten matka oli sujunut ja onko merellä tuulista. Hän kertoi heidän lähtevän aivan kohta ja pyysi, että me voisimme auttaa heitä lähdössä. Meinasi, että hän on niin huono ajamaan venettä ja vene on huono kääntymään. Viereisessä veneessä oli kolme nuorta kaveria, jotka näyttivät hieman huonokuntoiselta.

Kun nuorten miesten vene teki lähtöä, siirryimme laiturille auttamaan. Heidän vieressä olevasta veneestä ilmestyi keski-ikäinen pariskunta huutelemaan näillä nuorille kavereille kaikenlaista, että hyvä kun lähdette, saadaan satamaan rauha. Meille pariskunta kertoi, että nämä nuoret olivat pitäneet veneessä bileitä ja huutaneet ja meuhkanneet koko yön. Olivat soittaneet musiikkia kovalla ja eivätkä olleet lopettaneet pyynnöistä ja marinerojen käskyistäkään huolimatta. Kukaan ei ollut nukkunut siinä laiturissa. He olivat saaneet lähtökäskyn marineroilta. Heidän piti lähteä heti kun kunto sallii. Me autoimme pojat matkaan. Naapuriveneen pariskunta nalkutti ja räksytti pistämättä tikkua ristiin poikien auttamiseksi. Taisivat olla aika kypsiä.

Seuraavapäivä oli sateinen. Cherbourgin pikaisella pyöränostoreissulla unohtui ostaa lukko. Kävimme venetarvikeliikkeessä kyselemässä, mutta eihän siellä mitään lukkoja ole. Paluureissulla ihmettelimme kovaa moottorin ääntä. Korkealle mäelle nousevan tien alapuolella oli läjäpäin moottoripyöriä, ralliautoja ja rakenneltuja kiihdytysautoja. Meneillään oli Hill climb car kilpailu. Autot ja moottoripyörät kiihdyttivät vuorotellen mutkaiseen ylämäkeen. Jäimme seuraamaan kisaa, vaikka ei me oikein päästy selville kuka siellä oli voitolla. Ilmeisesti kiihdytysaika mitattiin ja nopein voitti. Monet autot oli taidokkaasti rakennettu ja autojen omistajat eivät olleet teinipoikia. Ilmassa oli totista kilpailua.

Olimme satamassa toisenkin yön. Ei huvittanut lähteä sateiseen säähän. Kauppareissulla ostimme muonaa muutamaksi päiväksi. Illalla nousuvesi oli korkeimmillaan ja näytti siltä kuin ihmiset olisivat kävelleet vettä pitkin. Laituria ei enää kunnolla näkynyt. Rantakatu oli upean näköinen iltavalaistuksessa.  Suunnittelimme seuraavaa legiä. Katselimme tuulia ja suunnitelmissa ollut St Malo jäi haaveeksi. Päätimme mennä yönylipurjehduksella suoraan Camaretiin. Kun on sopivat tuulet, niin silloin niitä on hyödynnettävä.