Gijon

Santader oli hieno paikka. Ennusteet lupasivat jälleen kovia tuulia parin päivän päästä, joten eteenpäin oli lähdettävä. Kävimme tankilla varmuuden vuoksi, jos joutuisimme ajamaan moottorilla. Matkaa Gijoniin oli 100 mailia. Edessä oli yönylipurjehdus.  Lähdimme vasta iltapäivällä puoli kahden aikaan, koska yritämme olla perillä vasta sitten kun aurinko on noussut ja on valoisaa.

Samaan aikaan satamasta lähti pieni norjalainen purjevene. Oli aika hurjan näköistä kun kaveri kipparoi veneen mantereen ja majakkasaaren välistä. Vene keikkui neljän metrin mainingeissa niin, että välillä siitä näkyi vain pikkupätkä mastoa. Me kiersimme majakkasaaren, kun ei ollut varmaa riittääkö vesi näin kovalla kelillä.

Oli aurinkoinen sää. Tuulta reilut 9 m/s ja kaikki tuli takaa. Vauhtia oli mukavasti, mutta muuten oli kamala yö killua neljän metrin aalloissa. Oli niin kuin olisi pesukoneen rummussa pyörinyt. Isoissa aalloissa myötäiseen on kaikkein pahinta purjehtia. Autopilotti ei jaksanut ohjata, joten olimme kahden tunnin vuoroissa ruorissa. Pekka haki sisältä patjan sitloodan lattialle ja siinä sitten yritimme välillä nukkua. Eihän siitä mitään tullut, kun siinä ei pysynyt edes selällään paikallaan. Minä palelin. Tuli mieleen, mitenkähän se yksinäinen norjalainen selvisi näissä aalloissa. Reittimme erkanivat jossakin vaiheessa iltayöstä ja me menimme isommalla veneellä nopeampaa.

Olimme Gijonin edustalla 26.9. klo 7.15 ja oli vielä pimeää. Ajoimme edestakaisin ja odotimme auringon nousua. Satamaan vievä väylä mataloituu neljään ja puoleen metriin. Sisään ajetaan aallonmurtajan ja karikon välistä, joten valo oli tarpeen rantautuessa. Vastaanottolaiturilla heilutti marinero käsiään ja ohjasi meidät laituriin. Kello oli 9.30.

Siirsimme veneen varsinaiseen laituriin ja keitimme aamupuuron ja sen jälkeen nukkumaan. Laiturissa oli pari tuttua venettä Bilbaosta, mutta muuten satama oli tyhjä.

Seuraavana aamuna heräsimme pirteinä. Kyllä kunnon uni tekee ihmeitä. Siivosimme veneen perusteellisesti ulkoa ja sisältä. Nostimme kaikki patjat ulos aurinkoon. Jynssäsimme oikein harjan kanssa. Kaikki Bilbaossa tulleet likarannut eivät lähteneet meidän aineilla. Täytynee käydä kyselemässä venetarvikeliikkeestä mitä niille voisi tehdä.

Ensin työ ja sitten huvi. Nautimme pitkästä aikaa hieman kuohuvaista. Illan mittaan pidimme venetanssit pentterin ja salongin välisellä parketilla. Oli ihana ottaa välillä rennommin. Täällä nyt oltaisiin pari kolme päivää tuulta pitämässä, joten nyt ehtii vain olemaan.

Joku ajattelee, että eihän täällä ole muuta kuin aikaa. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Yönylipurjehdusten jälkeen aikaa kuluu veneen siivoukseen ja järjestämiseen. Univelat on nukuttava ennen kuin on edes lähestulkoonkaan normaali olotila. Lähdön aikaan vene taas valmistellaan merikelpoiseksi ja kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Tavaroiden pitää olla kiinni, etteivät ne lentele ympäriinsä merenkäynnissä. Jo suihkussa käynti on melkoinen suoritus varsinkin mereltä tulon jälkeen. Ruoanlaitto kahdella polttimella on aivan oma lajinsa. Kaupat ovat yleensä kauempana ja kauppareissu voi venyä tunneiksi. Aikaa kuluu kuin siivillä perusasioiden hoitamiseen.

Vaikka oli kovia tuulia, ei onneksi satanut. Kävimme pyöräilemässä ja katselemassa kaupunkia. Gijon on kuuluisa siideristään. Olisi ollut kiva käydä maistelemassa ja katselemassa miten siideriä tarjoillaan. Se on kuulemma Gijonissa taidetta. Ei vaan saatu aikaiseksi ja kun kumpikaan meistä ei oikein siideristä välitä.

Gijon on jalkapallokaupunki. Se selvisi meille sunnuntaina. Jalkapallofanien kannustuslaulu raikui kaupungilla ja kuului satamaan saakka. Kävimme vanhalla linnoituksella ja korkealla rantakalliolla, jonka laella oli betoninen taideteos. Sieltä oli upea näköala merelle. 

Gijonin vanha kaupunki sijoittuu kahden hiekkarannan väliin ja laskeuduimme näköalapaikalta toiselle puolelle vanhaa kaupunkia. Pekka ihasteli Kuninkaallisen purjehdusklubin uima-allasravintolan tiloja. Olisihan se hienoa jos Oulun pursiseurallakin yhtä upeat tilat ja yhtä hienolla paikalla. Täällä Espanjassa purjehdusklubit ovat paljon konservatiivisempia seuroja kuin meillä Suomessa. Sen me huomasimme jo edellisellä purjehdusreissulla kun Vigossa harmaatukkaiset herrasmiehet kulkivat klubitakeissaan seuran tiloissa.

Yhtenä päivänä kuivakan näköinen mies seisoi veneen vieressä ja koputteli kylkeen. Tullimies halusi nähdä veneen paperit. Minä mutisin salongista, että meidät on jo tarkistettu Bilbaossa. Meille sanottiin silloin, että tämän jälkeen ei enää tarkasteta, näyttäkää vain tätä paperia. No ei auttanut. Virkaintoinen kuivakka ukko kirjoitti kaikki samat asiat Bilbaon paperista omalle paperilleen ja sanoi sitten, että nyt näyttäkää vain tätä hänen kirjoittamaansa. Kaikki tämä tapahtui totinen, lähes vihainen ilme naamalla. Pekka minulle selitti, että ei näiden kanssa kannata alkaa jurnuttaa, menee vain vaikeammaksi. Meidät on nyt sitten tullattu kaksi kertaa Espanjassa.

Gijon oli muuten kaikin tavoin mukava paikka, mutta maininki tuli sisään satamaan. Olimme tottuneet jo Bilbaossa jatkuvaan heilumiseen, mutta nyt tuntui todella rasittavalta herätä joka aamu swelliin. Toivottavasti seuraavassa satamassa saadaan nukkua tasaisemmalla sängyllä.