Hurjia aaltoja ja vaahtopalleroita

6.10. Vigossa hollantilainen vene oli irrottanut köydet jo aamusta. Mietimme omaa lähtöämme. Lähdetäänkö vai eikö lähdetä. Aurinko ei jaksanut paistaa, mutta ei enää satanutkaan. Tuulen suunta oli vastainen ja sitä oli 12–15 m/s. Islas Cies ei tule kysymykseen tälläkään kertaa kovan tuulen vuoksi.  Bayonaan olisi 13 merimailia ja pääsisimme sieltä jatkamaan päivän purjehduksella Portoon. Jospa kestäisimme isoja aaltoja muutaman tunnin verran.

Päätimme lähteä. Irotimme köydet klo 13 ja lähdimme ajamaan jokiuomaa moottorilla vastatuuleen. Alkumatka meni mukavasti. Kun lähestyimme Islas Ciesiä, alkoi Atlantilta tulla vastaan viisimetrisiä aaltoja.

Vene kiipesi ylös aallon harjalle ja sieltä alas hurjaan surfiin. Jännitti todella paljon se, että kun käännymme Bayonan satamaan johtavalle väylälle aallot tulisivat suoraan sivusta. Minä kävin jo hakemassa turvavaljaat varalta esiin, jos saadaan sellaista menoa, että ei pysytä veneessä.

Se oli turhaan. Olin unohtanut miten pehmeästi Tallu ottaa isotkin aallot vastaan. Meillä ei ollut mitään hätää. Siitä on pitkä aika, kun olemme olleet näin isossa aallokossa, olin unohtanut miten hyvä ja turvallinen vene meillä onkaan. Aallot nousivat sivusta pään yläpuolelle ja vene keinahti pehmeästi sivulta toiselle. Murtuvat aallot löivät kohinalla matalaan karikkoon heti väylän sivussa. Vesi pärski korkealle ja alkoi vaahtoutua ja vaahto levisi koko lahdelle.

Kun pääsimme niemen suojaan, joka puolella veneen ympärillä oli valkoisia vaahtopalleroita. Oli hauskan näköistä. Oli niin kuin olisimme ajaneet pienten jäälauttojen keskellä. Vaahtoa riitti laiturille saakka, johon sitä oli pakkautunut laajaksi peitoksi. Ajattelin ensin, että vaahto on jotain saastejuttuja, mutta se haisi puhtaalle merelle.

Marinero näytti meille paikan sormilaituriin, johon kiinnityimme klo 16. Edellisellä kerralla olimme poikittaisessa laiturissa ja siellä kiinnitys on limanuljaskoilla. Veden alla olevat köydet vedetään keulaan knaapeihin kiinni. Muistan miten inhottavan limaiset ne olivat. Nyt olin oikein tyytyväinen, että pääsimme laituriin ilman yökkäyksiä.

Laiturille tuli heti nuorehko brittimies kysymään aaltojen korkeutta. Kun kerroin, että viisimetrisiä, hän puhalteli ja palasi omalle pienelle veneelleen. Taisi jättää lähtemisen seuraavaan päivää.

Illalla katsoimme tuuliennusteet ja Pekka teki reitin plotteriin. Aamulla olisi aikainen herätys ja matkamme jatkuu Portugaliin.