Hyvät unet Nazaressa

9.10. oli jälleen kuolettava aamulähtö. Pekka herätti minut puoli viideltä. Aamupuuro meni vielä unessa. Onneksi ei tarvinnut itse keittää. Minusta ei ole kerta kaikkiaan mihinkään näin aikaisin aamulla. Meillä on selkeä työnjako venekotihommissa. Pekka huolehtii aamiaisen ja minä muut aterian laitot.

Lähdimme Leixoeksesta kuuden aikoihin. Tarkoitus oli mennä 60 mailia Figueira da Foziin. Tuulta oli 7-8 m/s vastaisesta eli jälleen moottoriajoa. Minä en varmaan herännyt missään vaiheessa, kun jo menin meripunkkaan nukkumaan.

Matka meni kuten edellinen legi. Autopilotti ohjasi ja me Pekan kanssa pidettiin tikkuvahtia vuorotellen. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Viiden aikoihin lähestyimme Figueira da Fozia.

Sota-alus Figueira da Fozin edustalla

Sataman edustalla ajoi edestakaisin sotilasalus. Yleensä AISissa ei näy sotalaivat, mutta nyt siellä luki etsintä- ja pelastustehtävissä. Laiva sahasi edestakaisin sataman suulla. Kun olimme lähempänä, se töräytti äänimerkin. Minä sanoin Pekalle, että jos niillä on asiaa. Pekka oli sitä mieltä, että se vain ilmoittaa, että pitää väistää. Meillä ei ollut VHF radio päällä ja minä kipaisin sen auki. Radiosta kuului rätinää ja puhetta portugalin kielellä. Pekka kiertää sotilasaluksen ja ajaa kohti satamaa. Laiva töräyttää uudelleen, mutta Pekka vaan kampeaa venettä kohti satamaa.

Aloimme ottaa isoa alas, niin satamasta porhaltaa iso kumivene meitä kohti. Veneessä on neljä miestä märkäpuvut päällä. Yksi kertoo, että he ovat Portugalin laivaston miehiä ja sanoo, että satama on suljettu. Miehen ääni katoaa moottorin ääneen ja me emme kuule miksi satamaan ei pääse. Mies kysyy luvan nousta alukseen ja hyppää meidän veneeseen. Hän kättelee meitä kumpaakin ja esittelee itsensä ja kertoo, että satamassa on tapahtunut onnettomuus kalastaja-aluksella ja satama on suljettu toistaiseksi. Hän kehottaa meitä menemään seuraavaan satamaan tai palaamaan edelliseen. Hän pyysi ottamaan yhteyttä kanavalla 06 sotalaivaan, josta annetaan tarkemmat ohjeet. Nyt meni meidänkin veneessä jakeluun.

Pekka siirtyi alas karttapöydän ääreen VHF-radiolle ja kutsui sota-alusta. Sieltä ohjeistettiin meidät Nazareen, joka on noin 40 mailin päässä. Heillä ei ollut tietoa kuinka kauan pelastusoperaatio kestää, joten odottamaan ei kannata jäädä. 

Olimme katsoneet sääennusteet aamulla ja tiesimme, että yöllä on tulossa kovaa tuulta. Pekka vielä pyysi laivastolta viimeisimmät ennusteet. Sieltä kerrottiin, että yöllä on tulossa tuulta 25 solmua ja meri olisi 3-4 metriä. Pekka kysyi myös, että onko satama turvallinen yöllä lähestyttäessä, koska olisimme perillä vasta puolen yön jälkeen.

Minä olin ruorissa ja ajoin hiljaa eteenpäin. Meillä oli tarkoitus tankata Figueira da Fozissa ja nyt se ei onnistuisi. Pekka tankkasi dieseliä kanisterista, koska tankkaaminen olisi mahdotonta myöhemmin kovassa aallokossa. Kun lähdimme ajamaan normivauhtia kohti Nazarea, sotalaivasta vielä töräytettiin merkkiä ja Pekka meni radiolle. Säätietoja tarkennettiin, tuuli olisi 25–30 solmua ja aallot 4-5 metriä. Sieltä toivotettiin hyvää matkaa ja kiitettiin yhteistyöstä.

Olimme Nazaressa vähän yli yksi yöllä. Matkaa oli tehty 101 merimailia. Satamaan sisäänajo oli mielenkiintoinen. Aallonmurtajassa on aika pieni sisäänajoaukko, jonka jälkeen satama-allas tekee tiukan mutkan oikealle. Heti vasemmalla on yksityinen vierasvenesatama ja altaan perällä on laiturit, joissa on pääasiassa kalastusaluksia ja muutama vierasvenepaikka. Kiersimme pimeässä vasemmanpuoleisen sataman kaikki laiturit ja yhtään vapaata paikkaa ei löytynyt. Ilmeisesti muutkin olivat joutuneet jatkamaan matkaa Nazareen.

Yksityinen vierasvenesatama

Kalastajat eivät päässeet merelle kovassa tuulessa

Lokinpaska laituri, mutta aahh niin rauhallinen

Ajoimme kalastusalusten täyttämään satamaan ja sieltäkin oli vaikeaa löytää vapaata paikkaa. Laiturin päässä englantilaisessa kuunarintapaisessa veneessä oltiin vielä hereillä. Kippari osoitteli toisen laiturin päätä ja juoksi auttamaan meitä kiinnityksessä. Laituri oli lokinpaskan peitossa ja muutenkin aika epämääräisen oloinen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, kun pääsimme nukkumaan. Takana oli rankka pitkä päivä ja olimme todella hyvillään siitä, että ehdimme kovan kelin alta pois.

Lokit nokka tuulessa

Seuraavana aamuna oli hurja tuuli ja satoi kaatamalla. Satamatoimisto oli viikonloppuna kiinni. Ilmoittautuminen tehtiin sataman porttivahdille, jolta saimme avaimet suihkuun ja vessaan. Porttivahdilla oli käytössä älypuhelinsovellutus, johon puhuttiin ja se käänsi portugalista sanomiset englanniksi. Kyllä meillä oli hauskaa kun mies työnsi puhelimen melkein suuhun ja käski puhua. Kun me emme tienneet mitä siihen pitäisi puhua, meni koko homma nauruksi. Loppujen lopuksi saimme asiat hoidettua. Mutta kyllä oli hauskaa. Satamamaksu oli 10,67 € päivältä ja se maksetaan lähtiessä.

Päivä meni sadetta pitäessä. Oli taivaallista olla satamassa, kun se oli niin suojaisa. Vene ei nykinyt eikä aallot paukkuneet perään. Ensimmäisen kerran pariin kuukauteen saimme nukkua yömme kaikessa rauhassa. Mikään ei häirinnyt meidän unta.

Nazaren kaupunki

Satamassa oli kaksi suomalaista venettä. Vanha 42 jalkainen Swan Jyväskylästä ja toinen iso purjevene Kotkasta. Molemmat oli jätetty talvehtimaan sinne. Suomalaisia veneitä ei ole juuri näkynyt tällä reissulla.

Wi-Fi löytyi lähibaarista. Luisin baarissa oli myös minimarket, josta saimme tuoretta leipää ja maitoa.  Joka kerran kun menimme baariin, Luis siivosi meille oman pöydän tietokonetta varten. Palvelu oli superluokkaa. Baari oli myös kalastajien kohtauspaikka. Telkkari oli aina auki ja siellä pyöri jalkapallo-ottelut. Oli niin kova tuuli, että isommatkaan alukset eivät lähteneet merelle. Lokitkin istuivat nokka tuuleen sataman edustalla.

Luisin baarissa

Kalastajat häipyivät merelle ja yksi jäi rannalle

Toisena päivänä tuuli heikkeni ja sadekin piti välillä taukoa. Kävimme rannalla katsomassa merta ja huikeita aaltoja. Satamakonttorissa oli juliste Nazaren 30 metrisistä aalloista. Julisteessa selostetaan miten niin suuret aallot ovat mahdollisia. Luisin baarissa oli lehtileike kuuluisasta surfaajasta, joka oli käynyt surfaamassa noissa 30 metrisissä aalloissa.

Sen verran kurjat kelit olivat, että emme käyneet kaupungissa. Jäipähän jotakin seuraavaan kertaan.