Lissabon ja Oeiraksen swelli

Tuuli laantui Nazaressa. Kuten aina, myrsky loppuu ennemmin tai myöhemmin. Köydet irtosivat 12.10. puolen päivän aikoihin kohti Penicheä . Sää oli pilvinen. Tuulta oli sopivasti 5-7 m/s, joten pääsimme mukavasti purjeilla. Oli sen verran mukavaa menoa, että päätimme jatkaa Lissaboniin samalla halssilla.

Meille on jäänyt edelliseltä reissulta huonot muistot Penichestä. Satama oli suljettu huonokuntoisuuden vuoksi ja meidät passitettiin poijuun sataman edustalle. Kun yhtään vapaata poijua ei löytynyt, kiinnityimme paikallisen pienen kalastajaveneen kanssa samaan poijuun. Ja siitä alkoi helvetillinen yö. Maininki ja virtaus liikuttelivat meitä kalastusveneen ympäri. Köydet kiertyivät yhteen ja veneen kyljet olivat koko ajan vaaravyöhykkeellä. Jouduimme vahtimaan milloin vene paukahtaa toisen kylkeen. Nyt yöllinen rantautuminen Lissaboniin ei tuntunut yhtään huonolta ajatukselta.

Tuuli yltyi iltaa kohti, mitä lähemmäs Lissabonia pääsimme. Cascais olisi ollut ensimmäinen mahdollinen satama, mutta matkakassan heikohkon tilanteen vuoksi katselimme halvempaa vaihtoehtoa. Lissabonissa on useita vierasvenesatamia. Päätimme mennä Oeirakseen.

Matkaa oli tehty 74 mailia ja saavuimme satama-altaaseen pimeässä. Kiersimme kaikki laiturit ja vain yksi vapaa paikka löytyi. Vieressä olevan saksalaisen veneen kippari oli jo laiturilla otsalamppu päässä ottamassa meitä vastaan. Paikka ei ollut hyvä. Se oli aivan satama-altaan suulla. Olimme sen verran väsyneitä, että emme jaksaneet enää jatkaa matkaa Tejo-jokea ylöspäin seuraavaan satamaan. Köydet kiinnitettiin klo 01.35.

Aamulla katsoimme tuuliennusteita. Parin päivän sisällä oli jälleen tulossa kovia tuulia. Päätimme jäädä muutamaksi päiväksi tähän. Maksoimme kuusi päivää, saimme kolme päivää ilmaiseksi. Joten päätimme olla Oeiraksessa seuraavat 9 päivää. Nyt meillä olisi aikaa käydä Sintrassa, joka jäi väliin viime reissulla.

Sataman fasiliteetit olivat erinomaiset. Ainoa huonopuoli oli se, että aallot tulivat satama-altaaseen suoraan sisääntuloaukosta. Parin päivän päästä nousi kova tuuli, siitä alkoi melkoinen pyöritys.

Vaikka tuulta oli 15–20 m/s, otimme rannalla aurinkoa. Lähes tyhjillä rannoilla ei ollut tunkua. Saimme nauttia mukavista aurinkoisista päivistä ja olla aivan rauhassa. Satamasta olisi ollut autokuljetus kauppaan parin kilometrin päähän. Me ajoimme kuitenkin pyörällä päivittäin kauppareissut, ihan vain liikunnan vuoksi.

Sintra satulinnojen kaupunki

14.10. lähdimme päiväretkelle Sintraan, joka on noin 25 kilometrin päässä Lissabonista. Sintra on Unescon maailman perintökohde, jossa emme ehtineen käydä Kanarian purjehduksella. Pääsimme paikallisella linja-autolla Sintraan hyvin, kunhan ensin löysimme linja-autoaseman. Sitä jouduimme etsimään toden teolla, onneksi kysyvä löytää. Toinen vaihtoehto olisi ollut juna, mutta se olisi mennyt ehkä vielä vaikeammaksi. Bussimatka kesti lähes 1,5 tuntia.

Perillä Sintrassa menimme ylös Penan palatsille kiertoajelubussilla. Palatsi sijaitsee Serra de Sintran vuoriston korkeimmalla kukkulalla. Emme olisi jaksaneet kävellä kolmea kilometriä ylämäkeä kuumana päivänä. Istuimme mukavasti ilmastoidussa bussissa ja samalla saimme yleiskuvan maisemista ja viidakkomaisesta rinteestä.

Sintran historiallinen keskusta eli vanhakaupunki on todella upea vanhoine taloineen, palatseineen ja rehevine puutarhoineen.  Siellä oli hienoa vain kuljeksia ja katsella. Kävelimme Palcio Nacional palatsin edessä olevalle aukiolle. Palatsin tunnistaa kahdesta valtavasta savupiipusta. Kuulimme pitkästä aikaa suomen kieltä. Kolme suomalaista nuorta naista oli retkellä Sintrassa ja nauttivat retkieväitä torin laidalla olevalla kivipenkillä. 

Poikkesimme lounaalle rautatieaseman vieressä olevaan Pizza Huttiin. Oli mielenkiintoista kurkata asemarakennuksen sisään. Seinät olivat kauttaaltaan upeiden mosaiikkien peitossa. Mosaiikkien keskellä myytiin junalippuja pikkuluukusta.

Sintrassa olisi ollut paljon mielenkiintoista katsottavaa. Oli hieman harmillista, että meillä ei ollut riittävästi aikaa käydä palatseissa sisällä. Ehkäpä paluumatkalla voidaan tehdä uusinta kierros Sintraan.

 

Pyöräretki Decathloniin

Bussimatkalla olimme nähneet Decathlon urheiluliikkeen lähellä Cascaista. Ranskan Decathlonissa ehdittiin ostaa vain pyörät, joten nyt voisi käydä katsomassa muuta ostettavaa. Selvitimme karttaohjelmalla reitin ja lähdimme heti aamupalan jälkeen pyörillä liikkeelle.

Se olikin sitten pyöräretkien pyöräretki. Alkumatka meni nopeasti rantatietä. Muutama iso tietyömaa oli matkan varrella ja saimme melkein henkemme kaupalla ajella autojen seassa.  Lähempänä Cascaista tie kääntyi vuorille ja alkoi uskomaton ylämäki. Sitä ei huomannut karttaa katsellessa. Minä läähätin puolikuolleena ja jouduin taluttamaan pyörää jyrkimpien mäkien kohdalla.

Onneksi tie tasaantui muutaman kilometrin jälkeen. Kun vähän helpotti ylämäen kanssa, jouduimme ajamaan pakoon kahta isoa koiraa, jotka lähtivät seuraamaan meitä. Lisäksi olimme kuolla janoon, kun emme huomanneet varata mukaan mitään juotavaa. Jano yltyi aivan mahdottomaksi.  Kieli kuivana vihdoin kurvattiin urheiluliikkeen pihaan, ja ensimmäisenä rynnättiin juomakaapille. Tovi meni huilatessa ennen kuin pystyimme mitään ostoksia tekemään.

Paluumatka oli onneksi helpompi, kun suurin osa matkasta oli alamäkeä. Vielä viimeinen koitos tuli rantatiellä, kun alkoi sataa kaatamalla. Saavuimme pimeässä satamaan. Litimärkinä ja väsyneinä meitä onneksi vain nauratti.  Olihan se melkoinen pyöräretki. Ajoimme päivän aikana 28 kilometriä. Saimme tehtyä tuliaisostoksia ja aina tarpeellisia t-paitoja. 

Tuulta ja sadetta

Pari päivää oli todella kurjaa säätä. Tuuli oli välillä 25 m/s. Vene heilui niin, että piti pidellä kiinni, että pysyi pystyssä. Köydet nykivät ja paukkuivat. Valtavat aallot pauhasivat satama-altaaseen ja vene poukkoili sinne tänne. Vettä satoi vaakasuoraan. Luukkua ei voinut kastumatta avata.

Siinä sitten sisähommissa aloimme suunnitella loppumatkaa. Almerimariin on vielä matkaa monta sataa mailia. Olemme odotelleet kovien tuulien vuoksi satamissa yli kuukauden, eikä matka ole joutunut niin kuin olimme ajatelleet. Pohdinnan tuloksena teimme päätöksen, että seuraava satama on Lagos ja vene jää sinne talvehtimaan. Päätökseen vaikutti myös se, että Biskajalla loukkaamani olkapää oli edelleen kipeä. Ehtisimme olla pariviikkoa Lagosissa aivan rauhassa ennen paluuta. Paluulennot varattiin 5.11. ja matkalla kävisin Helsingissä vakuutusyhtiön sairaalassa kuvauttamassa olkapäätä.

21.10. oli vihdoinkin sellainen sää, että pääsimme lähtemään. Saksalaiset naapurimme olivat lähteneet jo aikaisin aamulla, mutta me irrotimme köydet vasta puolen päivän jälkeen. Edessä olisi 123 mailia ja uumoilimme, että perillä Lagosissa oltaisiin aamupäivällä.