Helmikuussa kävimme Lagosissa katsomassa miten Tallu III on
pärjännyt talvisatamassa. Lensimme
Helsingistä Frankfurtin kautta Lissaboniin. Matka meinasi tyssätä Frankfurtiin.
Lissabonin koneen lähtöportilla kysyttiin ensimmäisen kerran passia. Minä
huomasin kauhukseni, että olin unohtanut passin kotiin. Minulla oli matkassa
ainoastaan vanhanmallinen vaaleanpunainen pahvinen ajokortti. Ainoa dokumentti,
jossa oli kuva. Virkailijoiden esimies katseli sitä pitkään ja päästi kuin
päästikin meidät koneeseen.
Pääsimme onnellisesti Lissaboniin. Jäimme hotelliin yöksi,
koska viimeinen Lagosin bussi oli jo mennyt. Varasin huoneen etukäteen Hotels.comin
kautta. Hinta oli edullinen, 62 euroa,
johon sisältyi aamupala.
Aamulla satoi kaatamalla vettä. Ehdimme kastua, vaikka
asemalle ei ollut pitkä matka. Bussissa sitten kuivateltiin.
Perillä Lagosissa oli harmaata. Ei aivan satanut, mutta
kaukana se ei ollut. Jännittyneinä menimme nostosillan yli laiturille ja
siellähän se rakas paattimme odotti. Jälleen näkeminen oli riemastuttava.
Kaikki oli ennallaan, juuri niin kuin olimme veneen jättäneet.
Kannella oli Saharasta tuulien mukana tuomaa kullan ruskeaa hiekkaa. Sisällä
oleva pöly sai kyytiä, kun siivosimme venettä asumiskuntoon.
Onneksi sää parani. Lämpötila päivällä vaihteli +15 asteesta
+23 asteeseen. Sää oli välillä puolipilvinen ja onneksi välillä aurinkoinen. Yöllä
lämpötila putosi +10 aseteen tuntumaan. Yöt tuntuivat kylmiltä kosteuden vuoksi
ja iltaisin jouduimme käynnistämään lämmityslaitteen.
Löysimme Lagosin Lidlin parin kilometrin päästä ja hintataso
laski entisestään. Pekka arvioi kauppojen edullisuutta maitolitran hinnalla.
Lidlissä litra maitoa maksoi 52 senttiä.
Teimme pitkiä kävelylenkkejä rannalle ja kaupunkiin.
Yllättäen näimme kävelylenkillä Laser purjeveneitä, joissa oli Suomen purjetunnus. Suomalaisia olympiapurjehtijoita oli harjoitteluleirillä
Lagosissa.
Lagos on kuuluisa rantakallioiden luolista. Kävimme viisi
vuotta sitten tutustumassa luoliin meren puolelta pienellä paikallisella
moottoriveneellä. Nyt lähdimme pyöräretkelle majakalle, luolien yläpuoliselle
kalliolle. Ponta da Pienadelta oli hienot näköalat merelle ja huimia rotkoja ja
kymmenien metrien pudotuksia meren pintaan.
Yhtenä päivänä kävimme merellä. Purjehdimme hupia niin kuin
Pekka sanoo. Ajelimme pitkin rannikkoa muutama tunti itään ja sitten takaisin.
Viivyimme Lagosissa pari viikkoa 11.-25.2. Ennen paluumatkaa vene saatettiin taas talvikuntoon.
Haikeana katselimme nostosillalta taaksemme. Seuraavan kerran olemme täällä
sitten huhtikuussa, jolloin matka jatkuu Välimerelle.
Tämä matka oli testi siitä voiko Portugalissa asua talvella
veneessä. Totesimme, että Kanarialla oli miellyttävämpää. Meidän mielestä
Lagosissa elo ja olo on liian kylmää ja kosteaa. Useita englantilaisia
venekuntia asuu talven yli Portugalissa. Sen voi ymmärtää. Säähän on kuin
kesällä Englannissa, sateinen ja kolea.
Hieman jännitti miten
pääsen paluulennoille ilman passia. Pienen odottelun jälkeen se kuitenkin
onnistui. Kiitos Euroopan unionin.