Kohti Lagosia

21.10. oli rauhallinen aamu. Ei ollut kiirettä, joten herätyskin oli vasta klo 9.00. Aamupala nautittiin ihan hissukseen. Lähtö olisi vasta puolen päivän tuntumassa. Saksalainen naapuri oli jo lähtenyt.

Lähdimme Oeiraksen levottomasta satama-altaasta kohti Lagosia klo 12.15. Tuulta oli 5-7 m/s ja sopivasta suunnasta. Alkumatka mentiin mukavasti purjeilla. Tasainen tuuli takasi leppoisaa menoa. Autopilotti ajoi. Pekka köllötteli sitloodassa ja Tarja istui veneen reunalla heiluttelemassa jalkoja.

Iltaa kohti tuuli tyyntyi, ja kun Tarja aloitti vahtivuoronsa klo 23.00, ajeltiin jo tyvenessä moottorilla. Sen verran oli kylmää ja kosteaa yöllä, että pitkät kalsarit sai olla lämmikkeenä. Yöllä kahden aikoihin vaihdettiin vahtia ja Tarja meni vuorostaan pitkäkseen. Pekka jatkoi vahtia aamuun saakka.

Yöllä, jonkin matkan päässä meistä, ajoi kaksi purjevenettä samaan suuntaan. Toinen oli ruotsalainen Kuheli niminen purjevene, joka oli samaan aikaan meidän kanssa Portossa ja Nazaressa. Toinen veneistä oli iso tanskalainen purjevene, joka ohitti meidät ”maailman lopun” Sagresin kohdalla.

Katselimme upeaa auringon nousua. Tulipallo nousi Capo de Vincentin takaa ja samaan aikaan lentokoneen vana piirtyi taivaalle. Valon lisääntyessä ihastelimme kaunista Algarven rannikkoa. Oli mukavaa ajella kohti tuttua satamaa. Pekka keitti aamupuuron ja kahvin jälkeen kellahti vielä meripunkkaan nukkumaan.

Kahdentoista jälkeen ajoimme ihanaa palmujen reunustamaa kanavaa pitkin Lagosin odotuslaituriin. Kaikki tiedot sekä veneestä että meistä löytyivät sataman arkistoista. Olimme olleet Lagosissa viisi vuotta sitten kahteen otteeseen. Maksoimme kahden viikon satamamaksut ja kerroimme aikomuksestamme jättää vene puoleksi vuodeksi satamaan. Se sopisi oikein hyvin.

Saimme erinomaisen laituripaikan ja köydet kiinnittyivät klo 12.35. Takana oli 123 mailia.

Tunnin sisällä myös ruotsalainen vene s/y Kuheli, vanha Hallberg Rassy Rasmus 35, rantautui toiselle puolelle samaan laituriin. Lotta ja Jocke ovat kolmen alle kouluikäisen tytön kanssa matkalla Uuteen Seelantiin. Nyt veneen moottorissa on jotain vikaa, joka voi vaikuttaa heidän matkasuunnitelmiinsa. Tässä satamassa Kuheli sai pohjoisimman veneen tittelin Tallun sijaan. Vene on Kalixista, joka  on aivan Perämeren pohjukassa.

Oli mahtavaa olla perillä. Lämmöstä ja ihanuudesta huolimatta oli pakko nukkua muutama tunti. Illalla olo oli jo aivan toinen. Istuimme sitloodassa ja nautimme varta vasten tätä hetkeä varten Virosta hankittua kylmää Fresitaa. Ilta alkoi hämärtyä ja lähibaarista kuului livemusiikkia. Siellä soi klarinetti ja ”Ibaneman tyttö”. Olihan uskomaton tunnelma.