Huimausta ja Guggenheimia

Oli hienoa päästä perille Bilbaoon. Oli vihdoinkin lämmintä. Saimme laituripaikan kahden saksalaisen purjeveneen välistä. Toisessa veneessä oli iloinen liputus meneillään. Pitkät pyykkinarut kiersivät ympäri venettä. Kauniilla säällä pyykit kuivuvat lämpimässä tuulessa nopeasti. Ja nyt oli hyvä pyykkipäivä. Pariskunta kertoi olevansa menossa Kanarialle. Toinen vene oli tyhjillään.

Pää ja niska olivat kipeänä särkylääkkeistä huolimatta. Olimme yhtä mieltä Pekan kanssa siitä, että lääkäriin on päästävä. Aloin selvittää vakuutusyhtiöltä miten minun pitäisi toimia. Soitin Pohjolaan, mutta sieltä ei vastattu. Pitkän odottelun jälkeen jätin soittopyynnön. 

Puhelu tuli vasta seuraavana aamuna kymmenen aikoihin. Kerroin mitä oli tapahtunut ja missä olimme. Ystävällinen virkailija alkoi selvittää, mikä taho voisi auttaa minua. Madridissa on toimisto, mutta siellä ei ole suomenkielistä palvelua. Sain yhteystiedot Kööpenhaminaan SOS Internationalin hätäpäivystykseen, missä on suomenkielinen yksikkö. Sieltä sain tiedot muutamaan hoitopaikaan ja sain valita mihin niistä menen hoitoon. Ilmoitin paikaksi IMQ-klinikan, joka oli yksityinen klinikka. Tuomas hätäpäivystyksestä arveli, että sieltä voi olla mahdollista saada englanninkielistä palvelua paremmin kuin julkisesta terveydenhoidosta. Kööpenhaminasta luvattiin lähettää maksusitoumus klinikalle heti kun he saavat Eurooppalaiselta vahvistuksen minun vakuutuksen voimassaolosta.

Bilbaoon on Getxon satamasta pari kymmentä kilometriä. Saimme tilattua taksin sataman toimistolta. Kun pääsimme klinikalle, en päässytkään vastaanottotiskiä pitemmälle. He eivät voineet ottaa minua vastaan, koska maksusitoumusta ei löytynyt. 

Aloin uuden soittokierroksen. Tuomas Kööpenhaminasta kertoi, että he eivät voi lähettää maksusitoumusta ennen kuin he saavat vakuutusyhtiöltä tiedon minun vakuutuksesta ja sitä ei ole tullut. Minä soitan Suomeen ja kyselen miksi he eivät lähetä tietoja Kööpenhaminaan. Sama naisvirkailija kertoo, että heidän vastaus on jäänyt kiertämään jonnekin maailmanlaajuisiin syövereihin, että hänpä on yhteydessä suoraan Tuomakseen.  Kymmenen minuutin päästä maksusitoumus saapuu klinikalle. Sain vastaanotosta käteeni sairaalan rannekkeen, jossa oli minun henkilötiedot.

Ensimmäisenä minut otti vastaan sairaanhoitaja. Ilmeisesti minun etu- ja sukunimi aiheutti päänvaivaa, koska minut kutsuttiin sisään Helena-nimellä.  Se on minun toinen nimi. Sairaanhoitajan vastaanotolta menin röntgeniin. Minulta kuvattiin molemmat olkapäät, kaularanka ja otsa. Sen jälkeen jäin odottamaan lääkärin vastaanottoa.

Vanhempi mieslääkäri tutki minut. Hän puhui jonkin verran englantia, mutta vielä varmuudeksi hän käänsi googlen avulla: ” ei luu poikki”. Eli mitään murtumia ei löytynyt. Lääkäri kirjoitti reseptin särkylääkkeestä ja lihasrelaksantista. Reseptin mukana oli googlekäännös:” KETESSE 25 mg jokaisen aterian, yurelax yö, paikallinen lämpöä kaulassa, jos ei paraneminen tai huononeminen Takaisin hätä”. Oli kulunut tasan kaksi tuntia siitä kun olimme lähteneet satamasta ja nyt istuimme taksissa reseptit kädessä menossa apteekkiin.

Olimme todella huojentuneita, että mitään pahempaa ei ollut löytynyt. Apteekissa käynnin jälkeen päätimme käydä katsomassa kuuluisaa Guggenheim museota. Menimme museon vieressä sijaitsevaan turisti-infoon. Tarvitsimme kaupungin kartan ja vähän tietoa mihin kannattaisi mennä tutustumaan.

Guggenheim museon peltikatto kiilteli auringon valossa. Pekka ei oikein museosta perustanut. Meinasi, että eipä ole rumempaa rakennusta eläissään nähnyt. No se on tietysti makuasia. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa, niin olisimme menneet tutustumaan näyttelyyn. Nyt siitä tuskin olisi ollut paljon iloa. Museon edustalla oli komea kukkaistutuksista rakennettu koira. Nykytaidetta sekin. 

Kävimme syömässä museon lähellä.  Ravintolassa tutkimme Bilbaon karttaa. Päätimme käydä samoilla tulilla Bilbaon vanhassa kaupungissa. Hyppäsimme Bilbaon uudenkarheaan metroon ja jäimme pois vanhan kaupungin metroasemalla.

Bilbaon vanha kaupunki, Casco Viejo, on viehättävä paikka. Kun kävelimme vanhojen talojen reunustamia katuja, kuulimme klassisen kitaran soittoa. Katusoittaja soitti Francis Goyan musiikkia. Se oli vanhan kaupungin tunnelmaan niin sopivaa, että oli aivan pakko heittää kitarakoteloon muutama kolikko. Vanhassa kaupungissa oli paljon pieniä putiikkeja ja monenlaisia ravintoloita ja pintxopaikkoja. Pintxot ovat pieniä sormin syötäviä pikku makupaloja, joita täällä Baskimaassa nautitaan mietojen juomien kanssa. Harmi kun ei oikein voinut lääkityksen vuoksi juomia nautiskella.

Palasimme vasta illan suussa veneelle. Särkylääkkeet auttoivat hyvin särkyyn ja voi sanoa, että olo oli kohtuullinen kun istuin veneessä lämpötyyny ja huivi kaulalla. Se oli sitä paikallista lämpöä kaulassa, mitä lääkäri oli määrännyt.

Meille oli melkoinen yllätys, että parin päivän päästä heräsin aamulla ja minua huimasi selällään. Miten ihmistä voi pyörryttää makuuasennossa? Maailma pyöri vinhaa vauhtia ympyrää. Ei auttanut kuin lähteä takaisin klinikalle. Kun saavuimme sinne, alkoi sama rumba maksusitoumuksen kanssa. Nyt tarvittiin uusi maksusitoumus vakuutusyhtiöltä, koska tämä oli uusi käynti. Soitto Kööpenhaminaan ja sieltä luvattiin lähettää uusi lappu maksua varten. No sitä ei kuulunut. Minä aloin jo hätääntyä pyörivän maailmani kanssa. Taas soitettiin ja nyt selvisi, että he olivat lähettäneet maksusitoumuksen sähköpostilla ja kukaan ei tiennyt mihin osoitteeseen se oli lähetetty. Lopulta asia ratkesi, kun Kööpenhamina lähetti maksusitoumuksen faksilla.

Minut otti vastaan nuorehko naislääkäri, joka puhui hyvää englantia. En ole koskaan saanut sellaista hoitoa ja huolenpitoa kun nyt sain. Hän teki normaalit neurologiset tutkimukset ja kun hän heilautti minua oikealle puolelle istuma-asennosta, maailma pyörähti pari volttia ympäri. Hän kertoi, että hän epäilee, että vika on korvassa, jossa on tasapainoon vaikuttavat elimet. Koko ajan lääkäri toisti, että ei ole mitään hätää, mutta heidän täytyy tutkia minun aivot, että pään sisälle ei ole tullut mitään vahinkoa.

Minut siirrettiin osastolle, jossa jäin odottamaan CT-kuvausta. Jouduin pukemaan sairaalan vaatteet päälle ja minulle laitettiin suoneen alkuannos lääkettä, joka helpottaa huimausta. Lääkäri haki Pekan odotushuoneesta ja selitti, että ei ole mitään hätää vaikka vaimo makaa sairaalasängyssä. 

Viipalekuvissa ei löytynyt mitään hälyttävää. Olin saanut skuuteista tällin vasempaan ohimoon niin, että se oli täräyttänyt sisäkorvaa sen verran, että päässä pyöri vimmatusti. Sain reseptin lääkkeestä, jota otettiin ensin isompi määrä ja vähennettiin päivittäin.  Lääkäri vakuutti, että kuntoudun aivan varmasti tästä.

Lääkäri oli aivan ihana. En ole milloinkaan ollut niin ystävällisen ja välittävän lääkärin pakeilla. Hän varmisti, että ymmärrän aivan varmasti mitä hän sanoo ja välillä hän taputti olalle tai kädelle, eikä se tuntunut tungettelevalle. Lähtiessä vielä toivotteli hyvää vointia ja huiskutteli osaston ovelta. Voi kun olisi Suomessakin tuollaisia lääkäreitä.

Palasimme veneelle ja minua huimasi olinpa sitten missä asennossa tahansa. Nyt mietittiin miten matka jatkuu, kun minusta ei taida olla merelle lähtijäksi. Pekka sanoi, että hän ei lähde mihinkään ennen kuin huimaus on pois. Hän ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu merimatkalla eikä hän voi tehdä mitään.

Parin päivän päästä tuli puhelu Kööpenhaminasta vakuutusyhtiön lääkäriltä. Hän oli saanut espanjan kielisen raportin minun käynneistä klinikalla. Hän halusi kuulla miten minä voin, koska hänen espanjan kielen taitonsa ei ole kovin hyvä. Kerroin käynnistä ja voinnista, joka oli huimausta lukuun ottamatta kohtuullinen. Lääkäri sanoi, että minun ei tarvitse pelästyä, mutta huimaus voi jatkua useita kuukausia. Tämä oli hyvä tietää, että lääkekuuri ei välttämättä poista huimausta.

Koska en voinut purjehtia aloin suunnitella kotona käyntiä. Olin saanut työtarjouksen työnohjauksesta ja nyt tuli sopiva väli, että voisin hoitaa työkeikan Oulussa.