Borkum aurinkoinen lomasaari

8.8. valmisteltiin yönylipurjehdusta Borkumiin. Pekka laski lähtöajaksi klo 13.00, että päästäisiin matkan alussa myötävirtaan. Köydet irtosivat parikymmentä minuuttia yli yhden. Tuulta ei juuri ollut. Ajettiin heikkoon vastatuuleen moottorilla. Pari tuntia ennen perille pääsyä tuuli loppui kokonaan. Laivoja meni ja tuli jatkuvasti vilkasliikenteisellä väylällä, joten pysyttelimme vihreiden poijujen tuntumassa.

Bremeniin menevän väylän suulla oli 17 laivaa ankkurissa odottamassa satamaan pääsyä. Pekka päätti, että ajamme laivojen etupuolelta ohi, että ei tarvitse puikkelehtia laivojen välistä. Olimme ohittaneet muutaman laivan, kun yksi laiva tuli mereltä 21 solmun vauhdilla kohti. Pekka meinasi, että ei se nyt tähän redille ole tulossa.  Pekka kuitenkin käänsi kurssia niin, että laiva näkee mihin me olemme menossa. Laiva käänsi myös kurssia suoraan meitä kohti. Sieltä se porotti tulemaan. Sitten se töräytti pari kertaa merkiksi, että me olemme liian lähellä. Pekka väisti ja laiva ajoi meidän keulan edestä ankkuriin. Siinä ihmeteltiin, että pitikö sitä juuri meidän kohdalta mennä, kun tilaa olisi ollut ankkuripaikoille ajamiseen vaikka kuinka paljon. Mietittiin, että onkohan laivoille määrätyt tarkat ankkuripaikat, joissa niiden pitää olla redillä.

Borkumin satamiin ajetaan ulkokautta. Matalat väylät eteläpuolella ovat laskuvedellä kuivilla. Satamat ovat saaren eteläpuolella, joten lähes koko saari pitää kiertää. Kaupunki on myös samalla puolella mahtavien hiekkarantojen keskellä. Kaupungin edustalla oli purjeveneitä ankkurissa keskellä hiekkadyynejä. Mietittiin miten ihmeessä ne ovat ajaneet sinne ylävedellä. Täytyy tietää tarkkaan oikea paikka, että uskaltaa jäädä ankkuriin. 

Ajoimme ensin Burkana Hafen satamaan, jossa oli vain pari laiturinpätkää vierasveneille. Siellä oli jo monta venettä kyljittäin eikä meitä huvittanut lähteä hyppelemään veneiden yli. Päätettiin ajaa pursiseuran satamaan, vaikka norjalainen Cuxhavenissa varoitteli meitä, että siellä ei riitä vesi. Olivat olleet laskuvedellä kallellaan satamassa. Ajettiin uhallakin ja ajateltiin, että norjalaisella oli suurempi syväys. Laiturissa olimme klo 9.10 ja vettä kölin alla oli 2 metriä. Maileja tuli 104. Oli hieno aamu ja me painuttiin pehkuihin. Nukuimme puoli kahteen.

Keitimme aamupuuron, vaikka oli jo lounasaika.  Rytmit menevät aina yönylipurjehduksella vähän sekaisin.  Puuron jälkeen lähdimme kiertelemään lähiympäristöä. Laiturit olivat aika rähjäisessä kunnossa. Monenlaista raudan pätkää sojotteli siellä täällä. Näytti kuitenkin siltä, että jotain parannuksia oli yritetty tehdä. Keskeneräisiä paaluja oli hakattu altaan reunoilla ja kaivinkone seisoi kauha pystyssä rantatörmällä.

Lähdimme linja-autolla tutustumaan kaupunkiin, minne oli matkaa satamasta 7 kilometriä. Jäimme pois autosta päätepysäkillä. Tarkkaan katsottiin milloin viimeinen bussi satamaan lähtee, että päästään takaisin veneelle.

Nyt tuntui olevan lounaan aika. Maha kurisi kummallakin. Pysähdyimme ensimmäiseen pitseriaan, joka tuli vastaan rannalle menevällä tiellä. Se oli virhe. Saimme todella huonoa palvelua.  Varjossa olevalla terassilla tuli kylmä ja piti oikein pyytää tarjoilijaa ottamaan tilaus. Pekka tilasi Havaijin pitsan ja minä tilasin pepperoni rugola pitsan. Pekan valinta oli onnistunut, minulla rugolaa oli niin paljon, että pitsaa ei alta näkynyt. Ruoho oli likaisen oloista. Makukaan ei ollut kaksinen. Myöhemmin löysimme monta pitseriaa, joissa tuntui palvelu pelaavan. Pitikin istahtaa ensimmäiseen paikkaan.

Borkum oli hieno paikka. Turisteja oli paljon liikkeellä, pääasiassa kaikki olivat saksalaisia. Hotellien ja ravintoloiden täyttämät rantakadut olivat kuin jostain aurinkorannoilta. Upea valkoinen hiekkaranta avautui rantakadun päässä terassilta. Lapset juoksivat rannalla rantatuolien välissä ja ihmiset ottivat aurinkoa hiekalla. Aamulla näkemämme purjeveneet olivat aivan hiekkarannan edustalla. Heillä oli todella hieno ankkuripaikka. Kateeksi kävi.

Palasimme viimeisellä bussilla satamaan. Oli laskuvesi ja veneen alla oli vettä vain 0,9 metriä. Köli makasi liejussa. Emme kuitenkaan olleet kallellaan. Sataman ympärillä ollut meri oli muuttunut maaksi. Vain väylällä oli vettä. Suihkun jälkeen uni maistui. Seuraavana päivänä matka jatkuu Hollantiin.