Yön yli Ronehamniin

12.7. Kävimme aamulla ennen lähtöä tankkilla. Diesel on Virossa paljon halvempaa kuin Suomessa. Tankkiin meni reippaat 53 litraa ja se maksoi 63 €.

Köydet irtosivat klo 9 puolipilviseen säähän. Seuraava satama on Ronehamn Gotlannissa. Edessä olisi noin 150 merimailia ja matkaa tehtäisiin yön yli. Miksi ihmeessä Ronehamn? Satama valittiin, koska se on Gotlannin itäpuolella saaren eteläpäässä. Valinnanvaraa ei ollut. Itäpuolella saarta ei juurikaan ole vierasvenesatamia.  Olimme menossa etelään, mutta samalla meidän piti päästä länteen mahdollisimman suoraa reittiä.

Kuressaaresta lähtiessä täytyi ajaa sama mädänkalanhajuinen matka lintusaarien ohi kuin tullessa. Tuuli mukavasti sopivasta suunnasta. Purjeet nostettiin välittömästi kun pääsimme väylälle, vauhtia oli yli 6 solmua. Tätä purjehtimisen riemua kesti 12 tuntia.

Yön yli purjehduksella olemme jakaneet vahtivuorot niin, että minun vuoro on klo 22–02 ja Pekan klo 02-06. Päivällä ei ole vahtivuoroja,  torkumme vuorotellen tarpeen mukaan.  Minä olen illanvirkku ja aamuyöstä herääminen on minulle aivan kamalaa ja myös mahdotonta.  Minua ei kerta kaikkiaan saa hereille aamuyön tunteina. Pekka viritteli hyvissä ajoin meripunkan salongin sohvalle. Laitamme aina meripunkkaankin lakanat ja paksut peitot, että unen saanti on madollisimman helppoa.

Vahtivuoroni alkoi ja Pekka kömpi meripunkkaan nukkumaan. Kymmenen aikaan oli vielä valoisaa. Tuuli tyyntyi, matkaa jatkettiin moottoriajolla. Ennen auringon laskua oli useita laivoja väisteltävänä. AIS toimii hyvin ja varsinkin pimeällä siitä on paljon apua laivojen kanssa.

Saimme molemmat nukuttua. Aina se ei onnistu merenkäynnin ja äänien vuoksi. Meripunkassa oli hyvä nukkua. Kun minä vääntäydyin kuuden aikaan ulos tähystämään, Pekka ryhtyi aamupuuron keittoon. Olin nukkunut tunnin yli oman ajan. Kännykkä oli automaattisesti siirtänyt kellon Ruotsin aikaan ja sain nautiskella ylimääräisen tunnin lämpimässä peiton alla. 

Aamupuuron ja kahvin jälkeen oli Pekan vuoro levähtää. Perillä Ronehamnissa olimme klo 14.35. Karttaplotterin reittijäljen perusteella matkan pituus oli 153 nm. Aikaa meni 28 tuntia.

Ronehamn ei ollut satamana parhaasta päästä. Satama-altaan ympärillä olevat laiturit oli reunustettu mustilla autonrenkailla. Kaksi suurta kalastusalusta täytti altaan yhden sivun kokonaan. Toisella sivulla oli hylätty rautaproomu ja jonkinlainen troolarin mallinen rautavene. Vapaata laituria oli parin veneen verran. Satamaa hallitsi iso vanha hylätty viljavarastoa muistuttava korkea rakennus.  Toisen puolen laiturin reunukset olivat täynnä kaikenlaista kalastukseen liittyvää romua ja roskaa. Ei kovin ruotsalaista. Sataman ainoa kaunis näkymä oli merelle päin.

Yksi vessa ja suihku sijaitsivat entisessä satamavahdin kopissa. Vettä sai 5 kruunulla 4 minuuttia. Satamamaksu 220 kruunua maksettiin Ravintola Cråksiin. Ravintola oli entinen mikä lie rakennus, johon nuoret miehet olivat perustaneet ravintolan. Pihalla oli pirttikalustontapaisia pöytiä ja penkkejä. Keittiössä hääri neljä nuorta miestä esiliinat edessäään. Ravintolassa oli paljon väkeä illalla ja yleensähän se on sen merkki, että ravintolassa on hyvä ruoka. Pekka tuumasi, että oli hyvä, että tulimme ensin tänne. Ei tullut liian suurta kulttuurishokkia Viron satamien jälkeen.

Lähdimme etsimään lähikauppaa, jota mainostettiin satamassa. Oli ihanan lämmintä ja aurinko paistoi kuumasti. Kävelimme punaisten unikkojen reunustamaa kylätietä pari kilometriä ja kauppa löytyi. Pekka oli jo sanonut, jos sitä ei löydy seuraavaan mutkaan mennessä, niin me käännytään takaisin. Saatiinpahan taas maitotilanne kohdilleen.